Eräs henkilö pyysi naapuriaan käymään hänen puolestaan apteekissa ja toinen henkilö neuvoi, että ei pidä auttaa naapuria, koska mikään vakuutus ei korvaa, jos jotakin sattuisi…
Muistin tällaisen tapauksen vuosien takaa, vaikka en mitenkään tarkasti enää. Motiivi sen miettimiseen oli luonnehtia epäuskoa. Tiedäthän tuon ongelman: meidän on vaikea erottaa uskoa ja epäuskoa toisistaan arjen keskellä. Sorrumme helposti epäilemään ja pelkäämään, mutta emme tiedosta, että syvimmältään on kysymys epäuskosta. Mietimme asioita mahdollisimman realistisesti ja kokemuksen pohjalta. Pidämme itseämme viisaina, jos osaamme olla varovaisia, epäluuloisia ja kriittisiä. Ihmiset, jotka heittäytyvät mukaan ja ovat tunteidensa vietävinä, ovat meidän silmissämme lapsekkaita.
Uskovina arvioimme vaikkapa opetuslapsia. Pietari oli aina niin impulsiivinen, lapsekkaan innostuva, nopea reaktioissaan, että parempi ottaa mallia Tuomaasta, jota ei saanut innostumaan yhtään mistään. Epäilevä Tuomas, siinäpä oiva malli nykyajan ihmiselle. Ei tule sitten hätiköityä, ei tule tehdyksi mitään harkitsematonta…
Usko on mielletty pääsylipuksi taivaaseen. Sinulla se joko on tai ei ole. Mutta usko, joka ymmärretään elämänasenteeksi, elämäntavaksi, käyttäytymistä hallitsevaksi ratkaisumalliksi, on meille usein vieras ja siksi emme edes erota, mikä on uskoa ja mikä epäuskoa. Teemme helposti niitä varman päälle valintoja, jotka loppujen lopuksi johtavat meidät epäuskon tielle. Emme aina ollenkaan ymmärrä, että joudumme joka päivä valintojen eteen, joissa valitsemme uskon tai epäuskon. Valitsemme kristillisten arvojen pohjalta tai pidämme parempana elää maailman arvojen mukaan.
Siksi rukoileva elämäntapa on hyvä, sillä siinä ihminen opettelee aidosti valitsemaan uskon tien epäuskon sijasta. Rukoileminen ei ole automaatti, mutta se voi johtaa hengelliseen kasvuun, jossa korvat alkavat kuulla ja silmät erottaa, mikä on uskon mukaista ja mikä on uskon vastaista. Tässä kasvussa ei ole mitään lakipistettä, jonka saavutettuamme voisimme sanoa: ”Nyt olen oppinut kaiken”. Terveen uskon mukainen aikuisuus on nojaamista Herraan ja riippuvaisuutta hänestä. Usko on Jeesuksen uskoa, se on sydämen liittämistä Jumalaan, joka on kaiken uskon ja elämän lähde.
Valitkaamme siis usko epäuskon sijaan. Olkaamme rohkeita rakentamaan luottamusta Jumalaan. Eläkäämme kiitollisina hänen yhteydessään.
Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.
Joh.12:36, 1.Tim.1:14.
