Sitä katsellessasi lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.
Danielin näky kuvapatsaasta esittää yleisluontoisen kuvauksen ihmiskunnan historiasta. Tiede on jossain määrin noudattanut Danielin kirjan jakoa, kun se on jakanut historian kivi-, pronssi ja rautakauteen. Danielin näyssä patsaan yläosa on tosin kultaa ja historian oppikirjat kutsuvat rautakauden jälkeistä aikaa vaihtelevilla nimillä. Danielin kirjan kuvaus patsaan jaloista, jotka olivat ”osaksi ruukkusavea, osaksi rautaa”, merkitsee kai raudoitetun betonin keskeistä roolia nykyaikaisessa rakentamisessa. Betoni tuli yleiseen käyttöön reilu sata vuotta sitten.
Voimme odottaa betonin aikakauden kestävän vielä satoja vuosia, mutta sen loppu on likipitäen ihmiskunnan päätepiste. Nimittäin Danielin kuvaus ”kivestä, joka lähti vierimään käden koskematta” sopii pelottavan hyvin kuvauksiin asteroidin törmäyksestä maahan. Monia tällaisia törmäyksiä on tapahtunut vuosituhansien aikana ja niiden jäljet ovat näkyvissä. Parhaiten ehkä tunnetaan teoria, jonka mukaan dinosaurukset kuolivat asteroidin törmäyksestä. On muitakin tekijöitä, jotka voivat tuhota planeettamme, kuten ilmastonmuutos ja ydinsodat.
En nyt halua pelotella, vaan etsiä neuvoa ja viisautta ja myös toivoa, joka rohkaisee. Sillä emmehän me voi mitään sille, että Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Mutta lopun ajan keskelläkin on mahdollista elää uskossa Jumalaan, turvautua Herran antamiin lupauksiin, palvella Jeesusta Kristusta. Sillä: Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Voimme siis olla varmoja, että:
Herra pelastaa vastedeskin minut kaikesta pahasta ja vie minut turvaan taivaalliseen valtakuntaansa. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.
Ihmiskuntaa ei tuhota täydellisesti. Emme tietysti unohda ylösnousemuselämää, mutta myös luonnollinen elämä jatkuu maapallolla asteroidin törmäyksen, ydinsotien ja ilmastonmuutoksen jälkeenkin. Jesajan kirjan luku 24 kuvaa Jumalan tuomioita, joiden jälkeenkin toivoa on edelleen ja usko säilyy vahvana. Siitä Jesaja antaa kauniin kuvauksen:
Näin käy maailman kansoille: niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee, sen verran kuin voi löytää rypäleitä, kun viininkorjuu on ohi. Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen, he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta. Huutakaa siis lännessä ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala. Maan ääriltä saakka me kuulemme laulujen kaikuvan ylistykseksi Vanhurskaalle.
Ap.t.27:22, Dan.2:34, (Dan.2:41), 2.Piet.3:6-7, Room.5:9, 2.Tim.4:18, Jes.24:13-16.
