Eräs mies osti kirpputorilta taulun. Hän maksoi siitä neljä taalaa kehysten takia. Taulu itsessään ei vaikuttanut mitenkään kiinnostavalta. Se oli toritaidetta, vähän tökerö maalaismaisema. Tämä tapahtui Pennsylvaniassa vuonna 1989. Kotiin päästyään mies onnistui saamaan taulun hajalle. Se vain hajosi vanhuuttaan hänen käsissään. Hienoa, sekin neljä taalaa meni hukkaan! Taulun ja kehyksen välistä putosi jokin taiteltu paperi. Mies avasi ryppyisen paperin varovasti ja totesi, että siihen oli kirjoitettu käsin jotakin tekstiä, jota oli vaikea lukea. Hän näytti paperia myöhemmin eräälle ystävälle, joka oli kiinnostunut antiikkisista tavaroista ja tämä vei sen asiantuntijalle arvioitavaksi. Kävi ilmi, että paperi oli Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen harvinainen kopio, joka oli arvoltaan noin puoli miljoonaa dollaria. Huutokaupassa sen arvo nousi lopulta 2,4 miljoonaan dollariin!
Siitä neljän taalan toritaulusta tuli jonkin verran voittoa. Kaikki ei ole ihan sitä, miltä näyttää!
Tämä tarina puhuttelee. Nimittäin moni ihminen on pidellyt käsissään suuria aarteita ymmärtämättä niiden arvoa. Eikö joka kerta, kun otan Raamatun käteen, tapahdu juuri samoin? Minä pidän kädessäni oman vapauteni perustamisasiakirjaa, ”itsenäisyysjulistusta” jolla julistetaan vapautta synnistä ja sairaudesta Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta, mutta ymmärränkö sittenkään Jumalan työn merkitystä pohjamutia myöten? Ymmärränkö minkälaisia aarteita Jumala on valmistanut minua varten? Käsitänkö ylösnousemuselämän rikkautta, taivaan ihanuutta? Onko käsissäni vain jokin uskonnollinen koriste-esine, muutaman kympin kulunut kirja, joka repsottaa joka suuntaan ja on kohta riekaleina?
Monet pitävät halpana Jumalan antamia lahjoja – mittaamattoman arvokkaita siunauksia. Monet kieltävät niiden arvon ja heittävät ne menemään. Monet katselevat Jumalan luomistöitä – ihmeellisiä mestariluomuksia – ja väittävät, että ne ovat sattumalta syntyneet jonkin salaperäisen kemiallisen reaktion tuloksena.
Uskon todellisuus löytyy vain uskon kautta. Jumalan valtakunnan arvo ilmenee yksistään uskon kautta. Halpa ja arvoton kääntyy aarteeksi, heikkous voimaksi, kärsimys armoksi. Hylätty ja halveksittu Kristus tulee elämän suurimmaksi aarteeksi, jota ei mikään rihkama korvaa. Siitä rihkamasta – omista ansioista – Paavali sanoi:
Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.
Sijoitetaan siis siihen, mikä on arvokasta. Maailman silmissä usko voi olla nynnyjen touhua, surkimusten huvia, luuserien lässytystä. Se on jumalattomien silmissä kuin toritaidetta, jonka arvo vain laskee. Mutta kutsutuille ja valituille se on täyttä kultaa.
Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.
Ef.1:18-19, Fil.3:8, 1.Piet.1:7.
