Joas teki koko ikänsä sitä, mikä on oikein Herran silmissä, koska pappi Jojada oli kasvattanut hänet.
Joskus on mielenkiintoista lukea Raamatun henkilöistä ja yrittää saada realistinen kuva henkilöstä, josta kerrotaan useammassa yhteydessä ja selvästi eri kirjoittajien toimesta. Juudan kuninkaasta Joasista sanotaan välillä hyviä asioita, välillä huonoja. Toisinaan huonot asiat jätetään kertomatta aivan kuin kaunistellen kuninkaan elämää. Onneksi meillä on useampi kirjoittaja ja useampi näkökulma. Kuningas Joasin henkilökuvan voisi tiivistää pariin lauseeseen: Joas oli kansan keulakuva – vähän samaan tapaan kuin nykyajankin kuninkaalliset – ja hallintoa hoitivat varsinaisesti muut henkilöt. Joas oli kyllä hartaan uskonnollinen, mutta luotti käytännössä enemmän rahan voimaan kuin Jumalaan.
Sain aiheen miettiä tätä Raamatun kerronnan monitasoisuutta ja eri versioiden erilaisuutta – en sanoisi ristiriitaa – kun huomasin, että kuningas Joasin synnit jätetään kertomatta toisessa Kuninkaiden kirjassa. Toinen Aikakirja sen sijaan kertoo asiat suoraan jonkun toisen kirjoittajan toimesta:
Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: ”Näin sanoo Jumala: ’Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.’ Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät.” Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla. Kuningas Joas ei ajatellut, miten paljon hyvää Sakarjan isä Jojada oli hänelle tehnyt, vaan surmautti hänen poikansa. Kuollessaan Sakarja sanoi: ”Herra näkee ja kostaa.”
Kun vanhat asiat palautuvat mieleen, joskus joudumme miettimään, pitääkö kaikki unohtaa ja antaa vain anteeksi, katsoa läpi sormien ja jättää penkomatta. Aina ei tahdo osata päättää. Aina voimme kuitenkin viedä asiat Herralle ja sanoa tähän tapaan: ”Jeesus Kristus, kiitän sinua siitä, että sinä olet oikeudenmukainen tuomari. Annan tämän asian sinun haltuusi. Jos on jotakin kostettavaa, kosta sinä. Jos on jotakin, mikä vaatii tuomiota ja rangaistusta, hoida sinä se. Minä en tiedä kaikkea, sinä tiedät kaiken. Minä en ymmärrä kaikkea, sinä ymmärrät. Minä voisin olla armoton, mutta sinä olet armollinen. Hoida siis, Herra, tämä asia ja tuomitse sinä, Herra, luovutan tämän asian sinulle…”
Voimme lukea Uudesta testamentista esimerkkitapauksemme osalta, millainen näkemys Herralla Jeesuksella oli Joasin tekoihin. Jeesus otti yllättävänkin tiukan kannan näihin tapahtumiin: Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Jeesus syytti aikalaisiaan noista murhista – monista muistakin kuin vain profeetta Sakarjan kivityksestä. Hän ei edes etäännyttänyt asiaa ja sanonut: ”Silloin joskus teidän esivanhempanne tekivät väärin…” – Ei, hän vaati nyt elävät ihmiset vastaamaan menneistäkin rikoksista. Näemme tässä, miten hän tavallaan varoittaa kansaa jatkamasta näitä murhia. (Tiedämme, että he eivät kuunnelleet.)
Voimme siis viedä asiamme Herralle ja luottaa siihen, että hän etsii oikeutta, hän toimittaa syylliset oikeuden eteen eikä tilinteolta välty kukaan, joka on paaduttanut sydämensä. Katuville on varattuna armo ja anteeksianto, sekin on varmaa. Voimme siis omalta osaltamme elää aralla sydämellä ja jättää kaiken syyttämisen ja kostamisen Jumalalle. Voimme myös lukea sanaa ja oppia sieltä, miten väärintekijöille lopulta käy ja miten hurskaat ihmiset saavat armon.
Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella.
Joh.12:48, 2.Kun.12:3, 2.Aik.24:20-22, Matt.23:35, Jaak.5:9.
