Oletko huomannut, että mieliaiheeni on puhua kutsumuksesta? Tai elämäntyön löytämisestä ja kasvamisesta siihen pisteeseen, että löytää Jumalan suunnitelman elämälleen? – Aika usein puhun siitä tai sivuan aihetta.
Mutta tosiasia on, että useimmat ihmiset haluavat löytää oman elämäntyönsä ja ’luoda uraa’ ihan omin päin – ilman Jumalan puuttumista asiaan. Tästähän voi saada sanaleikin – Jumala puuttuu… – Puuttuuko siis Jumala sinun elämästäsi vai elämääsi?
Huomasin taas tänään, kun kävin läpi rukousohjelmaani, että hahmotan ihmisen jumalasuhteen usein seuraaviin etappeihin: herätys, uskoon tulo, kaste, seurakuntaan liittyminen, Pyhän Hengen saaminen ja hengellinen kasvu, joka huipentuu oman kutsumuksen löytymiseen. Vasta sitten voi elämäntyö alkaa. Tämä voi olla aika mekaanista ajattelua, mutta pieni toivottomuus hiipii sydänalaan, kun etsin sisäisillä silmilläni Jumalan taimitarhan uusia versoja – eipä juurikaan löydy ketään, joka olisi edes reitillä.
Onneksi tunnen niin vähän ihmisiä ja voin vielä toivoa, että varsinkin noista kristittyjen kotien lapsista lähtisi kasvamaan Jumalan valittuja palvelijoita, suurta tai pientä tehtävää varten voideltuja Jumalan aseita. Ikävä kyllä, tämä totuttu uskonnollisuus on kuin lupiini – se valtaa elintilaa ja tukahduttaa niityn omat kukat. Onhan se kukkiessaan kauniskin, mutta loppujen lopuksi siitä haluaisi päästä eroon. Loppujen lopuksi sen rehottaminen pistää ihan vihaksi.
En siis toivoisi mitään opetettua uskoa juurtuvan kenenkään sisimpään, tuota ulkoa opeteltua, uudestisyntymätöntä, uskonnollista lässynlässyä, joka sitten korvaa kaiken aidon, itse opitun, Jumalan istuttaman, omalla äänellä puhuvan ja ylhäältä voidellun – sanalla sanoen uskon ihmeen. Jos usko ei ole syntynyt Jumalasta – uuden syntymisen ihmeenä – ei se paljon paina. Se on kevyttä tavaraa.
Niinpä kaipaan nähdä oikeita Jumalan ihmisiä, varsinkin nuoria, joiden sydämessä palaa Hengen tuli. Ei välttämättä äänekkäästi, katseita kaivaten, vaan hiljaisesti, sitkeästi, määrätietoisesti ja nöyrästi niin kuin vain Jumalan hengen kutsun aitous voi ilmetä.
Ehkä sinun sydämessäsi palaa tuo tuli? Ehkä sinä olet juuri nyt Jumalan työpöydällä savikimpaleena, jota muovataan? Ehkä sinä olet kuullut kutsun ja hämmentyneenä mietit, mitä se merkitsee? Ehkä sinun sydämessäsi on jano, joka etsii elävän veden lähdettä? Ehkä sinä olet jo saanut maistaa, mitä Jeesuksen läheinen tunteminen tarkoittaa? Ehkä olet saanut kokea hänen voimansa, hänen henkensä täyteyden, ylitsevuotavan ilon?
Tiedä siis: sinun koko olemassaolosi tarkoitus on puhkeamassa kukkaan. Kun sinun korvaamaton arvosi yhdistyy Jumalan mittaamattomaan armoon, ne yhdessä vievät sinut Jumalan vuorelle, sinun elämäsi huipulle, elämäntyösi täyttymykseen, lähelle taivasta. Sinä saat olla hänen kirkkautensa säteily, hänen kunniansa kuuluttaja. Niin kuin timantin hiotut särmät heijastavat valonsäteitä, niin sinun elämäntyösi tulee kirkastamaan Kristusta ja sinun kutsumuksesi säteilemään hänen valoaan.
Miika 4:7.
