Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden.
Tiesitkö, että elämme nyt viidennen sinetin aikaa? Se alkoi jo ajat sitten, ehkä Ranskan vallankumouksen aikoina ja jatkuu vielä parisataa vuotta. Tälle historian jaksolle on tunnusomaista, että ihmiset kuolevat väkivaltaisesti, joko sodissa tai onnettomuuksissa tai peräti itsemurhapommittajien uhreina. Minään menneinä historian aikoina ei ole tullut niin paljon ruumiita kuin nyt viidennen sinetin aikaan eikä niin paljon ’viattomia’ ihmisiä ole kuollut kasapäin kuin nyt. Terroristitkaan eivät saa niin paljon uhreja aikaan kuin abortit. Mutta tämä ei ole vielä suuren ahdistuksen aikaa. Uskovina voimme elää rukouksen hengessä ja Jumalan armosiipien suojissa hyvän elämän.
Elian maanpäällisen elämän loppuvaiheissa hän käytti saamiaan valtuuksia aika rajulla tavalla. Kuninkaan lähettämiä miehiä kuoli sata, kun Elia pyysi, että tuli taivaasta polttaisi kaikki kuninkaan lähettämät miehet. Tässä on yhtymäkohtia nykyaikaan ja jäin miettimään, mikä opetus tähän kätkeytyy. Ainakin voimme ymmärtää, että voimankäytöllä, väkivallalla ja tuhon tuottamisella emme voi edistää Jumalan asioita, emme ajaa hänen valtakuntansa tavoitteita. Eliakaan ei voittanut 100 miehen uhraamisella mitään. Näemme vastaavan tilanteen Uuden testamentin puolelta, kun Jeesus kulki Samarian halki:
Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?”
Siinäpä Ukkosenjylinän pojat vauhdissa! Kuvaavaa on, miten Jeesus reagoi: Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: ”Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.”
Näemme Raamatusta myöhemmin, että apostolit palasivat Samariaan ja toivat mukanaan siunauksen, sen tulen taivaasta, minkä Jumala oli lähettänyt – Pyhän Hengen! Se oli rakentava tuli, ei räjähtävä tuli. Mutta se oli opetuslasten kasvun tulosta, suotuisan kehityksen hedelmää. Sen aikuistumisen tuloksena syntyi opetuslapsia, joilla oli elämää suojeleva ja rakentava henki, ei rikki repivä ja tuhoa tuottava tuomion henki.
Tätä mekin tarvitsemme tänä viidennen sinetin aikakautena, kun tuhon voimat riehuvat valtoimenaan ja väkivalta rehottaa. Meidän tulee olla Pyhän Hengen täyttämiä Jumalan palvelijoita, jotka rakentavat, eivät riko. Meidän tulee tiedostaa, minkä hengen omat me olemme. Meidän tulee asettaa itsemme Jumalan palvelukseen hyvän sanoman kuuluttajiksi, sovituksen sanan esillä pitäjiksi.
Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
Laul.l.8:6, Ilm.6:9, (2.Kun.1:10,12), Luuk.9:52-54, Luuk.9:55-56, 2.Kor.4:6.
