Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen suuret tekonsa ja hänen tuomionsa…
Kun olemme saaneet palvella Herraa jonkin aikaa, elämämme saattaa rutinoitua ja koemme polkevamme paikallamme. Mitään uutta ja innostavaa ei tapahdu, kaikki pyörii saman kaavan mukaan. Silloin on tärkeää palauttaa mieleen, mitä Herra teki ennen, ehkä vuosia sitten, minkälaisia ihmetöitä hän teki ja minkälaisia siunauksia saimme – silloin emme masennu ja väsy nykyiseen tapahtumaköyhään elämäämme niin helposti.
Kun alamme kiittää ja palauttaa mieleemme, millaisia siunauksia Herra meille antoi ja kuinka rakkaita lapsia saimme kokea olevamme, me uudistumme ja saamme sisäiseen janoomme juoda elävää vettä, kun mielemme virkistyy noiden muistojen kautta. Siinä Jumalan henki voi tehdä meille eläväksi, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Mielemme virittyy kiitokseen ja ylistyksen myötä mielialamme kohoaa. Se on kuin kesäsade, joka palauttaa luonnon tuoreuden.
Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä, miten israelilaiset muistelivat entisiä aikoja ja niitä käännekohtia omassa historiassaan, jolloin Herra voimallisesti ilmestyi. Huomaamme itse asiassa, että kansakunnan historian kuvaamisesta ja muistelusta kehittyi uskosta todistamisen muoto – tapa saarnata. Mekin voimme tehdä samoin ja palauttaa mieleemme, miten tulimme herätykseen, miten saimme armon tulla uskoon, millainen ilo meidät valtasi ja miten meidän uskonvaelluksemme vakiintui. Saamme muistella kaikkia Herran hyviä tekoja, joita olemme omalla kohdallamme saaneet kokea. Se on oiva tapa karkottaa mielestämme arkipäiväisyyden, tylsyyden ja kyllästymisen tunteet.
Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu. Katsokaa Abrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti!
Siinä on kehotus oppia jotakin historiasta. Siinä on terveellinen ohje noudatettavaksi, sillä elämämme kaivoksen syvyys voi yllättää, sen onkalot voivat kätkeä mitä ihmeellisimpiä aarteita. Voimme katsoa vanhempiemme ja esivanhempiemme historiaa ja seurata sukumme perimätietoa taaksepäin ja oivaltaa, että olemme tässä pienessä veneessämme tällä pitkällä joella, jossa on monta koskea, menossa kohti elämämme pieniä kivikoita ja vähäisiä laineita – turvallisesti taivaan Isän silmäin alla. Emme ole mitenkään yksin, emme ole kuohujen armoilla tässä pienessä mutta uljaassa purressamme, olemme toisten kanssa saman Suuren Rakkauden kuljetettavana.
Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään.
Matt.14:31-32, 1.Aik.16:12, Hepr.13:8, Jes.51:1-2, Hepr.13:15.
