Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ”Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun.
Oliko Pietarin moka niin paha, että Jeesus katsoi hänet ulos lähipiiristään? Ei, Pietari sai armon. Jeesus näki hänen sydämensä tilan. Jeesus armahti häntä. Entä Daavid, kun hän lankesi Batseban kanssa? Hänhän teki siinä yhteydessä murhankin – kai nyt niin pahasta teosta sentään olisi pitänyt hylätä hänet ja siirtää ikiajoiksi ystäväpiirin ulkopuolelle?
Ei. Tämä toisaalta hämmästyttää, toisaalta puhuu vahvaa kieltään Jumalan luonteesta, hänen uskollisuudestaan ja kaiken syliinsä sulkevasta armostaan. Moni on sitä mieltä, että Juudaskin olisi sen armon piirissä voinut jatkaa, jos olisi halunnut.
Niinpä tämän päivän rohkaisu kuuluu näin: Sinun virheesi, sinun erehdyksesi, sinun lankeemuksesi, sinun häpeällinen mokasi, sinun syntisi – sen Jumala on nähnyt ja vetänyt sinut sitä kautta lähemmäs itseään, hellästi syliinsä. Saat itkeä hänen sylissään, saat kuulla armon sanat, saat syntisi anteeksi. Tosiasia on, että: Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.
Sinä et joudu hylätyksi, et totisesti. Sinä saat puhdistua, sinä saat kokea, kuinka hyvä sinun Vapahtajasi on. Sinä saat vastedes muistaa, kuinka tyhmää on vaellella omilla teillään, kuinka kipeää tekee rikkoa Jumalan tahtoa vastaan. Sinä saat vahvistua uskossa ja sinun vakaumuksesi syvenee. Sinusta tulee aikuisempi ja sinä opit lisää kuuliaisuutta. Sinä saat olla nöyrä Jumalan palvelija, joka tuntee omat heikkoutensa.
Sinä ehkä pelkäät maineesi puolesta. Mutta loppujen lopuksi käy niin, että sinun kuuliaisuutesi tulee ihmisten tietoisuuteen ja sinun mokasi unohdetaan. Tapahtuu niin kuin tapahtui Paavalin tuntemille Rooman kristityille:
Teidän kuuliaisuutenne on tullut kaikkien tietoon. Siksi olen teistä iloinen ja toivon, että olisitte taitavia hyvässä mutta taitamattomia pahassa.
Ps.69:6, Matt.26:75, Saarn.7:20, Room.16:19.
