Emme voi välttää kipeitä kokemuksia, jossa meidän elämästämme leikataan jotakin pois tai ihmissuhteitamme typistetään, hyviä puolia elämästämme karsitaan. Niinpä saatamme menettää hyvän ystävän, rakkaan puolison, pidetyn työpaikan. Joskus joudumme luopumaan hyvästä maineestakin. Tai sisäistä rauhaamme järkyttää someraivo, vihapuheet, ilkeät parjaukset.
Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.
Paavali oli kyllä oikeassa. Vaikka usko ei takaa, että saamme elää rauhallisen tyynen ja onnellisen elämän, niin usko antaa selkänojaa vaikeuksia vastaan ja voimaa kestää ihmisten vihanpurkauksia. Saamme uskosta voimaa kestää erilaisia elämän vastoinkäymisiä, sillä tiedämme, että ne ovat vain tilapäisiä ja Jumala tekee kulissien takana työtä hyväksemme.
On hyvä tiedostaa, että kun Jumalan käsi karsii jotakin elämästämme, hän haluaa meidän kasvavan ja tuottavan enemmän hedelmää. Kun aikoinaan leikkasin omenapuutamme keväisin, halusin puun kasvattavan enemmän omenia. Kristus on Elämän puu, johon meidän on tarkoitus kasvaa kiinni: Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.
Kannattaa pitää mielessä tämä totuus, kun kohtaa elämässä jotakin vaikeaa – kun elämää typistetään kipeällä tavalla. Tällainen näkökulma antaa mielekkyyttä elämään silloinkin, kun rakas ystävä ottaa hatkat, kun puoliso pettää, kun seurakunta hylkii, kun sairaus nakertaa, kun tulee taloudellinen takaisku. Uskon silmin voimme nähdä Jumalan hyvän tarkoituksen asioissa, joissa ei ole näennäisesti mitään hyvää. Aina se Jumalan hyvä tarkoitus ei aukea järjelle, mutta perillä taivaassa saamme kerran ymmärtää kaiken.
Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Onhan sanottu näin: – Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele. Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat ja pelastavat sielunsa.
Joh.15:8, 1.Tim.4:8, Joh.15:1-2, Hepr.10:35-39.
