Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.
Paavalin aikaan oli olemassa jyrkkä jakolinja juutalaisten ja pakanoiden välillä. Uskoon tulleita pakanoita ei tahdottu hyväksyä seurakuntaan, elleivät he ensin kääntyneet juutalaisuuteen. Paavali yritti selventää, että Kristus tuli purkamaan kaikki raja-aidat.
Jos olemme Kristuksessa, kuulumme yhteen riippumatta syntyperästä, etnisestä taustasta, ihonväristä tai kielestä. Kuulumme yhteen riippumatta kirkkokunnasta, jonka piirissä olemme pelastuksen löytäneet. Niin kuin juutalaisen oli Paavalin aikaan vaikea hyväksyä pakanoita seurakunnan jäseniksi, niin tänäkin aikana on helluntailaisen mahdotonta hyväksyä ortodoksia veljeksi (tai sisareksi) tai luterilaisen hyväksyä katolisen kirkon jäsentä uskon yhteyteensä (tosin poikkeuksia on). – Tämä toisten hyljeksintä saa joskus ihan huvittavia piirteitä. Olen yrittänyt käydä tähän ongelmaan kiinni kuin terrieri, mutta se kestää kuin sidostesukka!
Mutta Jumalan sana on vielä kestävämpää laatua kuin farisealaisuus. Jumalan sanan kehotusta yhteyteen ja toinen toisensa hyväksymiseen ei voida sivuuttaa noin vain. Jos kerran kuulumme Kristukselle, kuulumme samaan ruumiiseen. Olemme eri jäseniä, hoidamme eri tehtäviä, olemme soluja, jotka ovat erikoistuneet ja erilaistuneet, mutta edelleen olemme samaa ruumista ja meidän tulisi yhdessä toteuttaa Jumalan suunnitelmia. En käyttäisi sanaa ’ekumenia’, koska se on ihmisten suunnitelma. Jumalan suunnitelma on kasvattaa meidät ”yhteen ja samaan uskoon”.
On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Millekään ylemmyyden tunteelle ei pitäisi antaa sijaa. Kaikenlainen paremmuus on kristillisen uskon ruostetta. Myötätunto heikkoja kohtaan on terveen uskon merkki. Kun Jumalan työ oli meissä vielä alullaan, tarvitsimme itsekin paimenia, jotka hoivasivat meitä. Luin tänään kyynelsilmin Ruutin kirjaa, jossa Boas suhtautuu nuoreen maahanmuuttajanaiseen niin lämpimästi ja suurella sydämellä. Siinä on esimerkkiä meille kaikille, kun kohtaamme osattomia, puutteenalaisia ja kärsiviä ihmisiä. Siinä on esimerkkiä meille, kun kohtaamme erilaisuutta.
Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista.
Mark.4:20, Room.15:7, (Ef.4:13-16), Ef.4:4-6, (Ruut 2:8-16), Room.14:1, Room.15:1.
