Seurakunnan opetus ja uskoon tulleiden kasvattaminen voi olla varsin erilaista. Tarkoitan, että toisissa uskonyhteisöissä korostetaan uskoontulon merkitystä ja suuntaudutaan ihmisten kalastamiseen, toisissa taas keskitytään enemmän ihmisten opettamiseen ja sanan saarnaamiseen. Jälkimmäisen tyylin edustajat luottavat Jumalan sanan voimaan ja uskovat, että kuulijat tulevat parannukseen ja uudestisyntyvät elävään uskoon ilman sen kummempaa dramatiikkaa, jos sana uppoaa heihin sopivasti. Edellisessä yhteisössä arvostetaan ennen kaikkea evankelistoja, jälkimmäisessä sanan opettajia ja paimenia.
Olisi hyvä, jos nämä asiat voisivat olla tasapainossa. Toisaalta hengellinen elämä on niin laaja kokonaisuus, että tällainen vaihtoehtoisuus ei aina selitä asioita. Yksi tärkeä tekijä tässä asetelmassa on aina ihminen itse, hänen taipumuksensa, hänen historiansa, hänen persoonalliset piirteensä, hänen heikkoutensa ja vahvuutensa, lahjansa ja lahjattomuutensa. Ja luonteensa.
Mietipä Tenavien Tellua – hänen uhkavaatimuksensa tekivät aina lopun kaikista muista uhkavaatimuksista. Niinpä hän varmasti pistäisi Jumalankin seinää vasten. Oletko sinä nähnyt sellaisia ihmisiä seurakunnassa? He voivat olla vahvoja rukoilijoita. Kyllä, rukous vaatii määrätietoisuutta ja peräänantamattomuutta, mutta rukoilijankin on tajuttava, että Jumala on hänen yläpuolellaan. Emme voi määrätä Jumalaa tekemään niin kuin tahtomme sanelee.
Eräs äiti oli saanut vain poikia ja halusi tytön. Hänen mielestään syntyvän lapsen piti olla tyttö. Kun hän sai taas pojan, hän ei koskaan rakastanut tätä. Hän kohteli aina huonosti poikaansa ikään kuin syy olisi ollut lapsen. Eräs nuori neito halusi aviomiehen, mutta saneli ehtoja, millainen hänen tulisi olla. Mutta samalla hän ’maalasi itsensä nurkkaan’, sillä Jumalalla ei ollut antaa hänelle toiveiden mukaista miestä. Eräs saarnamies oli sarvikuono, joka ajoi jääräpäisesti läpi omia tavoitteitaan, kunnes sai lopputilin käteensä.
Missä asiassa sinä olet sanellut ehdot, joita edes Jumala ei voi täyttää? Niin, sinä pidät Jumalaa kaikkivaltiaana etkä huomaa, että sinä istut hänen istuimellaan. Sinä haluat päättää kaikesta, sinä haluat oman tahtosi läpi ja Jumala on sinulle vain keino toteuttaa itseäsi. Kun kohtaat vastustusta, sinä vain kasvatat suurempaa sarvea otsaasi.
Sinun pitää mukautua Jumalan tahtoon. Sinun pitää taipua eikä Herran. Sinun pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tajuta, että Jumala tietää paremmin, mikä on sinulle hyväksi. Hän on sinua viisaampi, älä siis sanele hänelle ehtoja. Hän on sinua voimakkaampi, älä siis lyö päätäsi seinään oman tahdon tiellä.
Joskus pahin este hengellisen kasvun tiellä voit olla sinä itse. Sinun pitäisi luovuttaa toiveesi Jumalan käteen, antaa pois jokainen uhkavaatimuksesi, taipua ja nöyrtyä ja sanoa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, Jumala!” – Siitä voi tulla elämäsi käännekohta, jonka jälkeen sinä harppaat eteenpäin, kasvat uskossa niin että kaikki näkevät. Kaikki kyselevät ”Mitä sinulle on tapahtunut?” ja sinä sanot: ”Minä annoin periksi. Väänsin kättä Jumalan kanssa ja hän voitti!” Näin kävi Jaakobille Jabbokin rannalla.
Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.
Room.12:2, (1.Moos.32:32), Room.6:16.
