Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.
Keskiajalla käytiin hirmuinen vääntö siitä, kiertääkö aurinko maata vai maa aurinkoa. Katolinen kirkko joutui perääntymään kannastaan ja myöntämään, että maa kiertää aurinkoa. Selvisi, että aurinko on aurinkokunnan keskipiste, ei maa. Auringon nouseminen ja laskeminen on siis näennäistä, oikeasti me itse ”nousemme ja laskemme” maapallon pyörimisliikkeen johdosta.
Kuitenkin: edelleen voidaan sanoa, että ”aurinko nousee” tai ”aurinko laskee”. Se on arkitotuus, tavallaan runoutta. Ja sama ”runollisuus” voi hallita meidän mielemme alueella, kun yritämme hahmottaa todellisuutta ympärillämme. Joku näkee tarkasti toisten viat ja siivilöi pieniä roskia lähimmäistensä elämästä. Mutta Jeesuksen opetuksen mukaan hän näkee tikkuja, koska silmässä on hirsi. Onko hän siis pölkkypää?
Kun Jeesus käväisi kotikaupungissaan Nasaretissa, sanotaan: Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti. Kuitenkin muutamat alkoivat muistuttaa siitä, että Jeesus oli tavallinen ihminen, jonka sukulaiset asuivat heidän keskellään. Heidän oli jotenkin vaikea nähdä Jeesus uskon silmin, he halusivat nähdä hänet välttämättä epäuskon silmin.
Monta kertaa Jeesuksen julkisen toiminnan aikana kävi ilmi uskon laki: Tapahtukoon niin kuin uskot. Jos uskoi, sai nähdä Jeesuksen jumaluuden, hänen armonsa, hänen ihmeitä tekevän voimansa. Jos ei uskonut, jäi paitsi jostain Jumalan lahjasta ja joutui jopa pahan hengen valtaan. Se taas saattoi johtaa jopa väkivaltaan ja murhanhimoon asti.
Sinun elämässäsi siis ”aurinko nousee” tai ”aurinko laskee” sen mukaan, minkä asennon otat. Jos asenteesi on kielteinen ja harjoitat epäuskoa, se vääjäämättä saa aurinkosi laskemaan. Jos taas päätät olla myönteinen ja harjaantua uskon ihmiseksi, sinun aurinkosi nousee, päiväsi on valoisa ja mielesi on hyvä.
Jumalan armon aurinko on valmiina paistamaan sinun elämääsi, valaisemaan sinua ja lämmittämään sinun sydäntäsi. Miksi siis kääntäisit selkäsi sille ja ottaisit vastahankaisen asenteen, kun kerran: valo on hyödyllisempi pimeyttä. Jeesus sanoo monta kertaa ”Minä olen” ja viittaa siinä Jumalan nimeen. Samalla hän määrittelee itseään: minä olen portti, minä olen elämän leipä, minä olen lammasten paimen. Hän sanoo myös:
Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Joh.8:12, Saarn.1:5, Matt.7:3-5, Luuk.6:41-42, Luuk.4:22, Matt.8:13, Saarn.2:13, Joh.12:46.
