Haluan todeta painokkaasti, että kun rukousvastaus viipyy, on usein kysymyksessä vain uskon koetus. Jumala haluaa tehdä meistä täysin hänestä riippuvaisia, niin että emme luota mihinkään omaan keinoomme, kun tavoittelemme jotakin. Jumala odottaa meiltä, että tunnustamme hänelle heikkoutemme siinä asiassa, missä pyydämme apua. Senkin jälkeen voi vastaus vielä viipyä.
Joudumme jotakin asiaa pyytämään joka päivä. Näin kuluu kuukausia, ehkä vuosia ja vastausta ei vaan kuulu. Sitten saatamme väsyä ja ajatella: ei Jumala halua vastata minulle, taitaa olla turha pyytää…
Useimmiten tämä on väärä johtopäätös. Näin voimme epäonnistua Jumalan testissä, jossa hän koettelee meitä. Jos sen sijaan kestämme koetuksen, näemme aikanaan Jumalan tekevän suuria asioita. Niinpä Pyhä Henki puhuu meille tänäkin päivänä, että:
…aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta…
Usko ei yksinkertaisesti kasva ilman koetuksia. Pietari sanoo, että:
Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.
Kun pasuuna kerran soi ja me nousemme ylös, meillä saattaa olla monia rukouksia, joihin emme ehtineet elämämme aikana saada vastausta. Vastaus kuitenkin odottaa taivaassa, sillä viimeistään siellä ymmärrämme, mihin tavoitteeseen Jumalan työ meissä tähtäsi – silloinkin ja varsinkin silloin, kun hän ei näyttänyt vastaavan meille mitään.
On mahdollista, että vastauksen viipyminen teki meistä sitkeämpiä uskossa. Mahdollisesti kasvoimme huomaamaan, että emme lopultakaan tarvinneet sitä, mitä niin kovasti tavoittelimme. Taivaassa vasta voimme kunnolla oivaltaa, mikä viisaus siinä olikaan, jos kykenimme sanomaan ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”
Luuk.22:42, Luuk.18:1, 1.Piet.1:7.
