Kun ohjaaja Kalle Holmberg sai työkseen tehdä tv-sarjan Kalevalasta, hänelle annettiin etukäteen ohje: ”Unohda Kalevala!” En ole nähnyt Rauta-aikaa, mutta uskon, että Holmberg onnistui unohtamaan suuren osan niistä kliseistä, joita hänen aikanaan Kalevalaan liitettiin. Olen joskus ohimennen silmäillyt artikkelia, jossa päätellään, että Kalevalaan liitetty kuvasto on pitkälle mielikuvituksen luomaa ja vailla mitään historiallista pohjaa. Olemme omaksuneet mielikuvia, emme oikeasti tiedä entisajan elämästä juuri tuon taivaallista.
Kristillinen usko on myös täynnä kliseitä. Jos etsin kuvitusta tähän blogiini vaikkapa sanalla ”kristinusko”, saan ruudun täydeltä kaikkea kulunutta kuvastoa, joka suorastaan tympäisee. Voi hiljaa huokaista vain Vapahtajan suuntaan: ”Tätäkin siis sinun pitää kärsiä…”
On myös kliseisiä käsityksiä, jotka istuvat lujassa. Seurakunta on aikojen saatossa tullut aivopestyksi niin että se tuskin ymmärtää Jeesuksen opetuksia. Olen itsekin tämän aivopesun uhri, josta ei voi syyttää ketään eikä erikseen osoittaa sormella yhtään kirkkoa tai herätysliikettä. Yksi näistä asioista, jotka luulemme ymmärtäneemme, on johtajuus.
Me liitämme johtajuuden aina asemaan jossakin organisaatiossa, kuten seurakunnassa tai kirkossa. Me ymmärrämme, että johtaja on meidän yläpuolellamme ja määrää meitä tai johtaa meitä, koska hänellä on auktoriteetti. Jeesus kuitenkin sanoi:
Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa, että johtajan ei pidä olla mikään rabbi, ei isä eikä mestari. Jeesus haluaa, että hän on ainoa johtaja (tai Pyhä Henki hänen edustajanaan) ja me olemme keskenämme veljiä ja sisaria. Tämän ymmärtäminen on meille vaikeaa, koska sekoitamme tähän erilaiset hengelliset armoitukset ja niiden mukanaan tuoman ”johtajuuden”. Armoitus voi todellakin merkitä edellä kulkemista, esimerkin näyttämistä, suurempaa vastuuta, mutta on väärin luulla, että meidän pitää nostaa näitä armoitettuja korkeampaan asemaan seurakunnassa. Käsitys johtajuudesta, joka toteutuu palvelijan asemassa, tuntuu jäävän kovin hämäräksi.
Jos sinulla on Jumalan antama kutsu johtajuuteen, haluan rohkaista sinua tänään ymmärtämään, että et kuulu kenenkään yläpuolelle, pikemminkin alapuolelle. Haluan sanoa: ”Unohda kaikki, mitä olet oppinut johtajuudesta seurakunnassa!” Muista aina, mitä Jeesus sanoi johtajuudesta ja pyri ymmärtämään Uuden liiton johtajuuden erilaisuus verrattuna vanhaan malliin. Kun palvelet hyvin, saat palkan Herralta ja siihen voi sisältyä asemakin:
Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.
Jer.3:15 KR33, Mark.10:42-44, (Matt.23:8-10), 1.Tim.3:13 KR38.
