Jumala ei aina vastaa rukouksiin, kuten toivoisimme. Rukoilijan tulee ymmärtää, että Jumala on paljon meidän yläpuolellamme, hän on valtasuuruudessaan käsittämättömän korkea ja ylhäinen, suuri ja väkevä. Silti hän kuulee pienen ihmisen rukouksia ja huokauksia. Hänellä on myös oikeus evätä meiltä asioita ja meidän purnaamisemme on silloin turhaa. Rukoilijan tulee ymmärtää, että tärkeämpää kuin saada vastaus johonkin pyyntöön, on elää Jumalan yhteydessä. Hänen huolenpitonsa ja kasvatuksensa on jotain paljon enemmän kuin vain meidän yksittäiset pyyntömme ja rukousvastauksemme.
Nykyään rukoilen enemmän hengellisiä aiheita kuin uskonelämäni alkutaipaleella. Pyrin myös rukoilemaan yksityiskohtaisesti. Siitä Herra tietää, että haluan oikeasti sitä, mitä pyydän. Nimittäin se, joka haluaa jotakin, osaa myös yleensä sanoa tarkasti, mitä haluaa. Sain opetusta tästä jo pienenä lapsena, kun halusin puuhevosen joululahjaksi. Kerroin toiveeni eräälle sukulaiselleni, joka otti toiveeni todesta ja lahjoitti minulle puuhevosen. Mutta se ei ollut lainkaan sellainen puuhevonen, jonka minä halusin. Tajusin, että en ollut kertonut, millaisen puuhevosen halusin ja siksi oli oma syyni, että sain jotain muuta.
Nykyään pyrin olemaan avoimempi sille, mitä Pyhä Henki haluaa minun rukoilevan. On hyvä, jos voimme elää Hengen ohjauksessa. Oma rukousohjelma on hyvä olla, mutta se täytyy osata laittaa sivuun, kun jokin asia tai henkilö nousee sydämelle. Kiitollinen mieli on hyvä lähtökohta silloinkin, kun huoli painaa.
Olkaamme siis kiitollisia tänään kaikesta Herran hyvyydestä ja huolenpidosta. Olkaamme kiitollisia, että voimme rukoilla ja kertoa ilomme ja surumme Herralle. Hän on kaikista vaikutusvaltaisin ystävämme. Rukouksessa stressi hellittää, mieli löytää levon, rauha laskeutuu sydämeen.
Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan.
Ps.119:81, Ps.66:20.
