Mistä sinut tunnetaan? Tunnetaanko sinut virheistäsi? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että olit lapsena rasavilli, elit vaikean murrosiän, sorruit nuorempana usein juopottelemaan etkä jaksanut elää parisuhteessa kuin lyhyen ajan kerrallaan? Ehkä sinut tunnetaan siitä, että ajoit isäsi auton ojaan? Ehkä sinut muistetaan keskeytyneiden opintojen takia? Ehkä sinut muistetaan siitä, että et ole jaksanut tehdä kunnollista uraa, vaan olet ollut toistuvasti työtön? Ehkä vanhemmuutesi on vajavaista ja toteutuu lähinnä elatusmaksujen maksamisessa?
Ihmisillä on taipumus muistaa meidät virheidemme kautta. He ajattelevat ensimmäiseksi jotakin puutetta, mikä meidän elämäämme varjostaa. ”Sillä on ollut niitä mielenterveysongelmia ja se on yrittänyt itsemurhaakin”.
Olisi hyvä, jos joskus muistettaisiin, mitä hyvää olemme saaneet aikaan, mitä ansioita meillä on, mitä lahjoja. Olisi hyvä, jos huomiomme keskittyisi siihen sinnikkyyteen, jolla olemme selviytyneet kuitenkin, siihen kärsivällisyyteen, jolla olemme nujertaneet elämäämme varjostavat asiat. Olisi hyvä, jos ihmiset osaisivat unohtaa virheemme ja antaa meille uuden mahdollisuuden.
Onneksi meillä on Kristuksen kirkkauden evankeliumi! Se kertoo meille, että mitään ei ole menetetty, elämä ei ole pilalla, virheet voidaan unohtaa, huominen on uusi mahdollisuus. Kristus avaa meille uuden näkökulman, uuden toivon. Hän tasoittaa meille tien tulevaisuuteen, hän avaa meille uusia ovia. Hän ei hylkää meitä surkeutemme kuoppaan, vaan nostaa ylös ja tarvittaessa kantaa meitä eteenpäin. Hän on Hyvä Paimen, joka tuli etsimään kaikkia eksyneitä, hylättyjä, virheisiinsä sortuneita. Nyt hän kutsuu meitä, mutta ei nimittele pahansuovin sanoin, ei heti muistuta kaikista virheistämme, vaan sanoo:
Rakkaani, kihlattuni, olet vienyt sydämeni! Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit, yhdellä kaulanauhasi helmellä. Miten ihanaa on sinun rakkautesi, rakkaani, valittuni! Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini! Ihanammin kuin kaikki balsamit tuoksuvat sinun voiteesi!
Hes.34:12, Laul.l.4:9-10.
