Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton.
Laki oli hyvä ja Jumalan antama, mutta ihminen synnin orja. Laki ei kyennyt pelastamaan ihmistä, sillä lain rikkomisen jälkeen laki ei kyennyt muuhun kuin tuomitsemiseen. Evankeliumi on lain antiteesi. Jumalan armo Kristuksessa pelastaa lain tuomitseman syntisen.
Oletko sinä joutunut kuulemaan syytöksiä ja tuomioita uskoontulosi jälkeen? Oletko sinä joutunut kestämään itsesyytöksiä, kun omatuntosi moittii sinua? Noina hetkinä, kun syyllisyys painaa, ymmärrämme selvimmin lain ja armon eron. Tajuamme kirkkaasti, että ”laki on synnin voima”, ja olemme yksin armon varassa. Kristus sanoo meille: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Tavoite on kirkas – tulee luopua synnistä. Se ei kuitenkaan tapahdu noin vain, vaan tarvitaan kasvamista uskossa. Jumalan armo Kristuksessa antaa meille tilaa parannukseen, mahdollisuuden uskossa kasvamiseen ja aikaa muuttumiseen. Jumalan armo siis saa sen kasvun aikaan, ei ojentaminen, syyttely ja tuomitseminen.
Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.
Jumala ei antanut kansalleen ensiksi lakia ja sitten vapauttanut heitä Egyptin orjuudesta. Hän vapautti ensin orjuudesta ja antoi sitten lain. Uudessa liitossa asiat tapahtuvat samassa järjestyksessä: ensin pelastus ja sitten pyhitys.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.
Hepr.4:16, Room.8:3, (1.Kor.15:56), Joh.8:11, Tit.2:11-13, Luuk.6:37.
