Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.
Sanotaan, että Talvisodassa Suomi päihitti neuvostotankit koivuhaloilla. Halko vaan telaketjujen väliin ja tankki tyssäsi siihen. No, ehkä se ei ollut ihan niin yksinkertaista, mutta suomalaiset joutuivat usein pärjäämään ”kotikonstein” ylivoimaisen vihollisen edessä.
Daavid ei pärjännyt Goljatia vastaan paremman varustuksen turvin. Hän pärjäsi, koska hän turvautui Jumalaan. Tässä on tyypillinen esimerkki siitä, minkä eron voimasuhteisiin elävä usko saa aikaan. Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia… Usko ja Jumalan voitelu ovat ne hengen aseet, jotka takaavat voiton.
Näin on tänäkin päivänä. Sinä voit ajatella, että sinulla ei ole niitä resursseja, joita menestykseen tarvitaan. Sinä olet arvioinut omat lahjasi ja voimavarasi ja todennut, että kaikkea puuttuu. Sinun alitajuiset ajatuksesi kiertävät kehää: ”Ei minusta ole, en pysty, olen heikko…” Mutta usko näkee asiat toisin: Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.
Joidenkin uskovien mielestä uskoakin tulee käyttää järkevästi, mitoittaa se oikein, pohjustaa se hyvällä teologialla ja luottaa se kokonaan ammattipapistolle tai herätysliikkeen omille saarnamiehille. Kunpa se toimisikin niin – asiat pysyisivät omissa hyppysissä. Mutta usko on kuin vasta ongittu kala – ei se oikein pysy hyppysissä. Se karkaa. Se elää omaa elämäänsä eikä sitä voi ihmisvoimin pidätellä. Se tekee mitä haluaa. Se toteuttaa Jumalan suunnitelmaa, ei meidän.
Joskus se pysyy niin visusti piilossa ja karttaa meitä. Joskus tarvitaan silmien avautumista. On tarpeen nähdä, kuinka Jumala voi käyttää sitä, mikä omissa silmissäni on arvotonta tai arkista. Pienen pojan eväät – viisi leipää ja kaksi kalaa – olivat erään kerran luomassa historiaa, ne toimivat välikappaleina Jeesuksen voimateolle, josta on kerrottu kaikkina sukupolvina siitä alkaen ja yhä edelleen. Meidän tulee nähdä, että mikä tahansa arkinen asia, joka annetaan Jeesukselle, voi hänen voimansa kautta tulla ihmeen välikappaleeksi. Ohje meille jokaiselle kuuluu tässä asiassa: Käytä sitä mitä sinulla on! Anna se Jumalan käsiin!
Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!”
Jos Jumala on sinun lähettäjäsi, et pysy ihmisten hyppysissä. Sinä toteutat silloin Pyhän Hengen ajatuksia ja suunnitelmia ja olet välillä ”itsekin ihan ymmällä, pihalla kuin lumiukko”. Hänen käsissään sinä et ole minkään inhimillisen kyvyn ilmaus, vaan sinä olet Jumalan voiman välikappale. Kiitetty olkoon Herra, joka sinua voimallaan pukee, joka sinua kuljettaa! Hänen voitelunsa kirkkaus ilmestyy sinun kauttasi!
Ps.37:5, 1.Sam.17:50, Hepr.11:33, Fil.4:13 KR38, Tuom.6:14.
