Lähtekää täältä. Menkää temppeliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.
On haaste kiteyttää uuden elämän sanat. Voimme yrittää tiivistää sanomamme, kuten Paavali: Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme… Paavali osasi sanoa sanottavansa tiiviisti eri tavoin. Korinttilaisille hän kirjoitti: Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: — Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sitten Paavali keskittyy kuvailemaan ylösnousemuksen keskeistä merkitystä ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 15. luvun jakeesta 12 alkaen. Voit lukea siitä itse, jos haluat.
Uusi elämä perustuu siis Kristuksen sovintokuolemaan ja ylösnousemukseen. Se on todellakin uusi elämä. Se ei ole vanhan toistoa, vaikka se perustuukin vanhan liiton esikuviin ja profeetallisten lupausten täyttymiseen. Kristuksen jälkeen elämme uudessa liitossa, emme lain alla. Kristuksen tuoma uusi elämä uudessa liitossa ei ole uskonto. Uskonto on aina ulkonaisia menoja, ulkokohtaisia sääntöjä, messuja ja kaapuja – Jeesus ei tuonut meille sellaista. Hän toi meille uuden elämän sanat.
Valitettavasti ne sanat helposti taipuvat uskonnoksi ja ikävä kyllä kristinuskosta on tullut uskontoa: kirkkorakennuksia, ammattipapistoa, verotusta, juhla-aikoja, messuja ja liturgiaa. Helluntailaisillakin on vaikeuksia pitää kiinni helluntaistaan ja he ovatkin alkaneet sortua kaavoihinsa, tarkan käsikirjoituksen mukaan eteneviin kokousohjelmiinsa, omaan raamatunkäännökseen jne. – Voidaankin kysyä, olisiko herätyksen hapantuminen kirkoksi vältettävissä?
Jos meillä on todellinen helluntai sydämessä ja Pyhä Henki mukana, emme kangistu kirjaimen orjuuteen. Voimme puhua eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä ja parhaassa tapauksessa tuoda esiin ”kaikki uuden elämän sanat”. On vain varottava tekemästä uuden elämän sanoista ”oikeaa oppia” – silloinhan se elämä karkaa. Armo siinä livahtaa lattian rakoon niin kuin Paavo Ruotsalainen pelkäsi käyvän.
Onneksi meillä on mahdollisuus aina palata alkulähteelle, paitsi Raamattuun niin ennen kaikkea Jumalan Pojan luo. Kun elämme lähellä elämän Herraa, ei elämä karkaa minnekään.
Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”
Joh.3:16, Ap.t.5:20, Room.1:2-4, 1.Kor.15:3-5, Joh.6:68-69.
