Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta.
Pelko on uskon vastakohta. Epäusko saa pelkäämään. Mutta jos teemme elämän tien matkaa kuin lapsi vanhempiensa kanssa, olemme luottavaisia. Tiedämme, että vaikeuksien tullen vanhemmat huolehtivat meistä ja tekevät kaikkensa meidän parhaaksemme. Samoin Jumalaan turvaava ihminen on luottavainen – hän tietää, että Jumala auttaa, tuli mitä tuli.
Pelon hetkellä kannattaa kääntyä Herran puoleen. Jos pelko kalvaa ja turvattomuus hiipii sydämeen, on aika ottaa Raamattu käteen ja lukea, mitä Jumala lupaa. Jumalan sana luo uskoa. Se rakentaa sydämeemme uskon luottamusta. Jumalan sanan lupaukset antavat toivon näköaloja.
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.
Jumalan täydellinen rakkaus Kristuksessa – se on paras vastalääke pelolle. Kun opimme tuntemaan Kristusta, joka antoi henkensä meidän puolestamme, opimme luottamaan häneen. Uskon luottamus Kristukseen pitää pelon tunteet kurissa. Tiedämme, että hän on meidän kanssamme ja puolustaa meitä – tuli mitä tuli. Opimme, että hän on hyvä ja hän on aina uskollinen.
Pelko voi tehdä rynnäkön meidän sieluumme silloin tällöin, kun paholainen meitä uhkailee ja pelottelee tai kun itsesuojeluvaistomme herää vaaran uhatessa. Mutta kun seisomme Kristus-kalliolla, emme kaadu. Voimme torjua pelon, voimme torjua epätoivon. Rukouksen hengessä voimme taistella pelkoa vastaan ja pysyä pystyssä. Pyhä Henki on puolustajamme ja tukee meitä. Hän tyynnyttää meidän tunnemyrskymme ja antaa meille sisäisen rauhan.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Ps.20:9, Ps.34:5, 1.Joh.4:17-18, Joh.14:27.
