Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin.
Paavali oli kristillisen seurakunnan vainooja, joka kääntyi kristityksi. Monet uskovat pelkäsivät häntä vielä kääntymyksen jälkeenkin, mutta turhaan. Barnabas tuli Paavalin avuksi, jotta seurakunnassa tunnustettaisiin Paavalin kääntymys aidoksi. Paavali myönsi menneisyytensä rikokset ja katui niitä syvästi. Hän kuitenkin sai syntinsä anteeksi, otti kasteen ja sai Pyhän Hengen lahjan. Tämän jälkeen hän eli hyvällä omallatunnolla.
Näin on meidänkin laitamme. Vaikka emme olisi tehneet mitään järisyttävän pahaa, olemme kuitenkin tulleet syntisinä Jeesuksen luo ja saaneet menneisyytemme anteeksi ja mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Jeesuksen veri on puhdistanut sisimpämme ja mekin saamme palvella Herraa puhtaalla omallatunnolla. Kun Korneliuksen talossa joukko pakanasyntyisiä ihmisiä tuli uskoon ja täyttyi Pyhällä Hengellä, Pietari totesi: Hän [Jumala] ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla.
Joskus saatamme kokea, että meiltä odotetaan parannusta vielä uskoontulon jälkeenkin. Ihmisten on vaikea unohtaa pahoja tekojamme. He syyttävät meitä menneisyytemme synneistä tai estävät meitä tekemästä hengellistä työtä seurakunnassa, koska olemme niin ’katumattomia ja paatuneita’. Muistan eräänkin sisaren, joka syytti toista uskovaa siitä, että ”hän ei ole koskaan nöyrtynyt!”
Anteeksiantamattomuus on haitallista etenkin sille, joka ei jaksa antaa anteeksi. Se kuluttaa sisäisiä voimavaroja ja aiheuttaa häiriöitä seurakunnan elämään. Sille, joka sydämensä kovettaa, voi jopa käydä lopulta huonosti: Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Anteeksiantaminen ei tarkoita, että katsomme läpi sormien kaikkea. Se ei ole sokeaa suvaitsevaisuutta eikä suosi rajatonta vapautta. Meillä on oikea asenne, jos olemme valmiit antamaan anteeksi katuvalle, synnistä pois kääntyvälle ja hyväksymään yhteyteemme sen, jonka Kristus on ottanut omakseen. Daavid teki syntiä, Pietari oli uskoton, Paavali oli seurakunnan vainooja – ei ole Kristuksen ruumiissa ketään, joka ei olisi saanut anteeksi eikä voida siitä erottaa ketään, joka on saanut anteeksi.
Pankaamme siis täysi toivomme Herraan ja hänen armoonsa. Hän on vuodattanut verensä meidän edestämme. Hän on puhdistanut sydämemme. Hän on voimallinen auttamaan, että voimme vaeltaa hyvällä omallatunnolla. Jätetään siis pois kaikki aiheeton syyttäminen ja sormella osoittelu.
Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.
Juud.1:20, 2.Tim.1:3, (Ap.t.9:27), Ap.t.15:9, Matt.6:15, Room.12:10.
