Art Katz: Apostolic and Prophetic Foundations
Saturnus, jonka edessä yläoikealla näkyy sen suurin kuu Titan. Myös pienempiä kuita on kuvassa, kuten vasemmalta lukien Enceladus, Dione (varjoineen) ja Mimas. Kuva: ESA Hubble
Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse tälle vuorelle minun luokseni ja odota täällä. Minä annan sinulle kivitaulut, joihin olen kirjoittanut lain ja käskyt, että voisit opettaa ne kansalle.” 2.Moos.24:12.
Kun astumme aikaan, jossa kohtaamme valtavia haasteita, epävarmoja aikoja ja järkkymisiä, olen varma, että seurakunta kaipaa nyt apostolis-profeetallista perustustaan ja miehiä, joilla on taivaallinen kutsumus neuvoa suuntaa. Kuinkahan moni meistä on jo todennut, että olemme tulleet aikaan, jolloin meidän on päästävä irti karismaattisuuden, helluntailaisuuden ja herätyskristillisyyden liekanaruista? Onkohan meidän aika havaita, että on olemassa syvempi ulottuvuus, joka jättää varjoonsa kaiken, mitä olemme toivoen odottaneet, mutta emme vain ole osanneet tunnistaa tai löytää sitä? Haluaisinpa tietää, kuinka suuressa määrin tämä heijastaa Jumalan ihmisten sydänten tuntoja tänä päivänä. Minun vaikutelmani on, että maan päältä on nousemassa esiin elinvoimainen ja yhä äänekkäämpi huuto Jumalan puoleen, jotta esiin nousisi todellinen, henkilökohtaisella tasolla yliluonnollinen ja merkityksellinen kristinusko, jota ei ole olemassa eikä voida löytää tai kokea ilman, että se on luonteeltaan todella apostolinen ja profeetallinen. Eilisen karismaattinen into on hiipumassa, nyt kun sen uutuudenviehätys on mennyt, ja meidän sisäinen ihmisemme on yhä enemmän tyrmistynyt siitä onttoudesta, jolta nuo kerran niin kiehtovat kertosäkeet ja hengelliset hokemat nyt kuulostavat. Missä onkaan siis se, joka on aidosti apostolista? Miten sen sanansaattajat voidaan tunnistaa? Ja miten heidät voidaan ottaa vastaan?
On jokseenkin varmaa, että mikäli haluamme tehdä tälle aiheelle saman, mitä olemme tehneet joillekin viimeaikaisille puheenaiheille, kuten opetuslapseus, Kristuksen ruumis, valtateologia, voimaevankeliointi, seurakunnan kasvu jne., silloin siitä tulee mitä julmin harhakuvitelma. Jumala varjelkoon meitä, ettemme ala pelata sanoilla, synnytä jotain laitosta tai järjestelmää sellaisesta, joka on apostolista ja pyhää. Jo nyt ovat muutamat miehet, joilla on huvina matkustella ja karski kyky ”asettaa asiat järjestykseen”, alkaneet julkisesti mainostaa itseään apostoleina tai profeettoina. Monet heistä ovat todennäköisesti itse itsensä virkaan nimittäneitä harrastelijoita, vihreitä oppipoikia pöyhimässä Kirjoituksia ja pyhiä asioita ilman, että seurakunnan Pää olisi heitä lähettänyt! On selvää, että apokalyptiset ilmiöt ovat ovella. Seurakuntaa tullaan pian taas kehumaan siitä, että se on koetellut niitä jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi (Ilm.2:2).
Mitä meidän tulee rukoilla, etsiä ja odottaa, ovatkin juuri apostoliset miehet, joiden viisaus ja valtuutus on saatu Jumalalta, jotka Mooseksen tavalla – hänhän oli arkkityyppi ”rakennusmestarista” – olisivat nöyrimpiä ihmisiä maan päällä. He ovat saaneet vastaanottaa syvällisen Jumalan tuntemisen eläessään yhteydessä häneen sillä vuorella, jonne heidät on erityisesti kutsuttu nousemaan. He eivät olisi uskaltaneet omasta aloitteesta nousta sinne: Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi (Ps.65:4).
Kaiki nämä asiat ovat Jumalan vastuulla, sillä jos sivuutamme tämän olennaisen asian, kaikki aprikointimme olisivat arvailun varassa ja rakentaisimme ihmisten laskemalle perustukselle eikä Jumalan varaan, ja sellainen ”perustus” olisi tuomittu jo etukäteen! Suoraan sanoen ei voi olla ketään, jolle on uskottu Jumalan kaikkivaltiaiden suunnitelmien toteutus, paitsi ne virkaan valitut, joiden on määrä olla sellaisen seurakunnan peruskivinä, jonka rakennuksen kulmakivenä on itse Kristus Jeesus (Ef.2:20).
Jumala määräsi Mooseksen viipymään vuorella. Mikä vihje olemassaolon kokonaisvaltaisuudesta: mieli, sielu, ruumis ja henki seurustelemassa Jumalan kanssa kokonaisvaltaisesti! Eihän seurakunta ole mitään, jos se hukkaa tämän, ja kuinka voisimme ymmärtää tämän asian perustavaa laatua olevat edellytykset, ellemme näe näitä periaatteita ihmisissä, jotka ovat ”nousseet vuorelle” samalla tavalla? Tässä ilmenee sellaisen todellisen apostolisen seurakunnan sydän ja nerous, jota ei voida viestiä pelkkinä periaatteina, tekniikkana tai menetelminä, vaan ainoastaan sellaisen esimerkin voimalla, jonka voivat antaa ne, joiden jumalayhteys toimii vuorenhuippukokemuksen tasolta.
Pastoreiden keskuudessa lisääntynyt ilmiö langeta aviorikokseen tai haureuteen antaa todistuksen ihmisistä, joilla ei ole tarvittavaa jumalanpelkoa, joka heillä olisi voinut olla, jos he olisivat nousseet tälle pelottavalle järisevälle vuorelle! Ja mikä tässä on apostolista ja perustavaa laatua, ei ole pelon lietsominen ihmisten parissa Jumalaa kohtaan, vaan pelko joka on tarttunut pelkästään seurustelusta Jumalan kanssa tulenlieskojen keskellä. Kuinka moni sellainen, joka on hilpeä ja ihmisiä hurmaava luonne, pystyy kestämään täydellisen eristyksen aiheuttaman kivun, joka ei ole vain eristämistä Egyptistä, vaan myös Israelin heimoista, 70 vanhimmasta, Aaronista ja tämän pojista, ja jopa kaikkein läheisimmästä ystävästä, Joosuasta, ja odottamaan yksin paksun pilven keskellä ja pysymään seitsemänkymmentä päivää Jumalan läsnäolossa – ja vain Jumalan?
Niin kansa pysytteli loitolla, mutta Mooses lähestyi tummaa pilveä, jossa Jumala oli (2.Moos.20:21). Meille, jotka olemme tämän lipevän ja kepeän ajan tuotteita, tässä on paljonkin ymmärtämistä. Kuusi päivää pimeän pilven sisällä? Ihmisen luku ja kaikki, mitä ihmisessä on, on siinä vietynä äärimmäiseen pimeyteen nollattavaksi. Ne teistä, jotka olette kokeneet tulipalon kauhut, tiedätte, että helvetillisin asia siinä tilanteessa on savun läpitunkemattomuus, jonka takia siinä savun keskellä on pelottavan täydellisesti eksyksissä, vaikka paikka olisi kuinka tuttu ja turvallinen. Niinpä meidät tyhjennetään kaikesta hienoimmastakin tiedosta, olkoon se miten oikeaa tietoa tahansa, jos saamme seitsemäntenä päivänä sapatin tultua vastaanottaa ilmestystietona tämän: ”nämä ovat ne ’apostoliset’ lait ja käskyt, jotka minä olen kirjoittanut, jotta te opettaisitte ne kansalle.”
Ja mikä odottaakaan apostolia/profeettaa/pappia vuoren juurella? Kärsimätön ja omissa himoissaan alasti tanssiva roskajoukko, joka pyörii itse tekemänsä kultaisen vasikan ympärillä, jonka valmistamisen verukkeeksi sanottiin: Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä (2.Moos.32:1). Olen vähän epäluuloinen, että kristinuskon kanssa on sama juttu. Se pitää sitä mukavuuden uskontoa, jota se epäjumalana palvelee, parempana kuin aitoa apostolista uskoa, joka saa voimansa paljon ankarampien vaatimusten mukaisesta elämästä. Ja lopullinen koe, jossa testataan, mikä on todellista apostolisuutta, on se arvovalta, jonka käskyvallalla jauhetaan väärät jumalankuvat arvelematta säpäleiksi ja pakotetaan ihmiset nielemään virheensä. Tällaisen tulistuneen vihan osoittaminen (2.Moos.34:15-20) on vain nöyrien etuoikeus. Mikään erityislahjakkuus tai ihmispersoonan mahtipontisuus ei pärjää tässä, vaan ainoastaan sellaisten ihmisten auktoriteetti, joiden kasvot säteilevät Jumalan läsnäolossa vietetyn ajan todellisuutta.
Voidaan syystä kysyä, kenellä on kanttia astua vuorelta alas, yhtä hyvin kuin nousta vuorelle. Voisitko sinä olla sellainen peruskivi-ihminen, että olisit valmis sanoin kuvaamattomasta pettymyksestä kansaan kokemaan sydämesi murtumisen siinä kuin kaiken ilonkin Jumalan sanomattomasta kirkkaudesta? Siinä samassa tilanteessa, kun pyhät käskyt ensimmäisen kerran annettiin vuoren huipulla: Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa (2.Moos.20:3-4) – siinä samassa tilanteessa tehtiin mitä viheliäisin rikkomus vuoren juurella!
Kenellä on moraalista selkärankaa ja hengellistä sisukkuutta johtaa sellaista kansaa? Vaihtoehdot ovat jyrkät: joko ”pyhä kansa” tai mielettömät ja aistilliset ihmiset, jotka söivät ja joivat ja ryhtyivät viettämään hillitöntä juhlaa (2.Moos.32:6). Joutuessaan kohtaaamaan sellaiset ääripäät täytyi apostolin/profeetan sydämen syvimmät tunnot nousta esiin huutona: ”Näytä minulle tässä sinun kirkkautesi”. Ja saatuaan tästä kirkkaudesta välähdyksen, hän ei tyydy mihinkään vähempään kuin että saa nähdä sen kirkkauden ilmestyvän maailmaan tämän saman kansan kautta. Saakoon tämä aikakausi nähdä sellaisten miesten astuvan esiin, jotta saisimme nähdä myös sitä vastaavan seurakunnan.
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan artkatzministries.org. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.
