Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo.
Saarnaajan kirja on pinnalta katsoen täynnä epäuskoa ja pessimismiä. Jos jaksaa lukea sitä riittävän hitaasti, voi huomata, että se on lopultakin aika viisas kirja. Siinä on paljon elämänkokemusta ja pohdittua asiaa, syvällisiä huomioita ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta. Elämän tarkoitus on oikeastaan koko ajan keskipisteessä. Sana ’turhuus’ toistuu. Lukiessani maistelen erilaisia lukutapoja ja joskus tuntuu paremmalta käyttää sanaa ’turhauttava’ tai ’hyödytön’. En uskottele olevani minkäänlainen raamatunkääntäjä, mutta käännän itselleni – kääntelen sanoja vähän kuin käännellään jotain esinettä kädessä. Sillä tavoin yritän ymmärtää.
Saarnaaja etsii elämän tarkoitusta ja huomaa ainakin yhden asian: ei ihminen voi hallita elämäänsä. Ihminen ei ole tuulen valtias, ei hän pysty sitä pidättämään, eikä kukaan hallitse kuolemansa hetkeä. Sodasta ei ole pääsyä, eikä synti päästä tekijäänsä vapaaksi. Saarnaajan mukaan ei ihminen loppujen lopuksi käsitä elämää eikä ymmärrä Jumalan tekoja.
Niin, se voi turhauttaa, se voi masentaa, se voi tehdä epätoivoiseksi. Mutta Jumala ei tarkoittanutkaan, että ymmärtäisimme kaiken. Hän odottaa, että me luotamme häneen, elämme yhteydessä häneen ja olemme jatkuvasti riippuvaisia hänestä, sillä hän tietää, hän ymmärtää, hän osaa ohjata meitä. Elämä hänen yhteydessään ei ole turhauttavaa tuulen tavoittelua. Elämä ilman Jumalaa voi sitä olla, mutta jos olemme kuin lapsi isän sylissä, emme turhaudu, emme tunne tarvetta kiukutella omaa kohtaloamme, huonoa osaamme, vaan saamme kokea elämän turvallisena, mielekkäänä ja mielenkiintoisena. Tiedämme uskon kautta, että jos emme nyt ymmärräkään, niin tulevaisuudessa ymmärrämme, kerran taivaassa saamme käsittää, viimein perillä elämän täyttymys odottaa.
Jeesus Kristus on tuonut meille evankeliumin. Hän valmisti meille sellaista, josta Saarnaaja ei vielä tiennyt. Nyt elämme uudessa liitossa Kristusta palvellen. Hän tyydyttää meidän odotuksemme, hän vapauttaa meidät synnistä ja turhautumisesta elämän tarkoituksettomuuteen, sillä tiedämme, että elämällä on tarkoitus – Jumalan suunnitelmien toteuttaminen, Kristuksen palveleminen, elävän uskon päämäärät kaikessa rikkaudessaan.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa.
Ps.119:37, Saarn.8:11-13, Saarn.8:8, (Saarn.8:17), 1.Piet.5:10.
