Elämän tarkoituksesta kuulee erilaisia versioita. Jotkut menevät metsään, jotkut ovat osuvampia. Minä olen sanonut, että elämän tarkoitus on oppia palvelemaan Kristusta kaikesta sydämestään, sielustaan ja voimastaan. Sellaista muotoilua olen käyttänyt viimeiset parikymmentä vuotta enkä ole keksinyt tilalle mitään parempaa. Kun kirjoitan tätä blogiani, on tarkoitus tuoda esiin Kristuksen kirkkaus ja kunnia. Haluan suositella häntä lukijoilleni. Hän on hyvä roolimalli, hän on oiva kuningas, hän on armollinen tuomari, hän on uskollinen Vapahtaja ja Hyvä Paimen. Hän on Jumalan Poika. Hänen haltuunsa voin luovuttaa elämäni turvallisin mielin.
Entä seurakunnan tarkoitus? Olen joutunut elämään suurimman osan uskon vaelluksestani ilman seurakunnan tukea. Oikeastaan oli pakko jättää seurakunta, koska se vain haittasi hengellistä elämääni. Siinä missä kaipasin tukea, hengellistä ravintoa ja veljellistä yhteyttä, sain osakseni syyttämistä, hengen ravinnoksi kirjaimen orjuutta, yhteyden tilalle sortamista ja hylkäämistä. Tätä en sano siksi, että haluaisin syyttää, vaan siksi, että haluan valottaa seurakunnan tarkoitusta, jonka näen niin toisin. Eihän seurakuntaa ole tarkoitettu joksikin oikeuslaitokseksi, joka vainoaa jäseniään, käy oikeutta heitä vastaan antamatta syytetylle edes tilaisuutta puolustautua. Sama vääristynyt olemassaolon tarkoitus ja toimintatapa oli Jeesuksen aikaisella temppelipalveluksella, josta oli tullut vääryyttä harjoittava oikeuslaitos. Jeesusta syytettiin tekaistuin perustein ja laitettiin vieläpä sanat hänen suuhunsa, jotta saatiin langettaa etukäteen päätetty tuomio ja lynkata Jeesus ja tappaa hänet julmasti ristillä.
Seurakunta on omalla paikallaan silloin, kun se aidosti tukee jäsenensä hengellistä elämää, tarjoaa ravitsevaa hengen ruokaa, puolustaa jäseniään syyttäjää vastaan ja auttaa itse kutakin löytämään oman paikkansa Jumalan valtakunnassa. Elämän tarkoitus nimittäin täyttyy vasta, kun uskoon tullut löytää oman kutsumuksensa ja alkaa toteuttaa sitä. Voihan se liittyä luonnollisiin lahjoihin ja maalliseen ammattiin, mutta usein se löytyy vasta hengellisen elämän aikuistumisvaiheessa. Siksi on tärkeää päästä hengellisessä kasvussa eteenpäin, jotta voi tehdä oman elämäntyönsä. Seurakunta voi auttaa tässä ja monesti myös tarjota puitteet kutsumustyölle, varsinkin jos se elämäntyö koskee sananjulistusta tai diakoniaa.
Niinpä haluan rohkaista sinua toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa, antamaan itsesi joka päivä Jumalan alttarille, hänen käyttöönsä. Huolehtimaan omasta hengellisestä kasvusta, silloin kun se vaatii rukousta ja sanan lukemista. Tekemään radikaalejakin ratkaisuja kaikkien esteiden raivaamiseksi, jotta voit edistyä. Kristuksen seuraaminen vaatii joskus poikkeuksellista omistautumista Jumalan valtakunnan asialle. Kun kuvia kumartamatta palvelemme Herraa, pääsemme varmasti eteenpäin. Kuuliaisuudessa ja uskollisuudessa on voimaa. Voimme sanoa Paavalin tavoin:
Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.
Sananl.4:18, Fil.1:21.
