Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.
Särkyminen on Raamatun mukaan siunauksellista. Emme aina tätä ymmärrä. Otan esimerkin: kun linnunpoika kuoriutuu, sen munankuori särkyy. Mitä se linnunpoika kokee kuoriutumisensa aikana? Että happi lisääntyy, että valo tulvii sisään, että ennen kokematon vapaus on vain askelen päässä.
Tämä sama ilmiö pätee hengellisen elämän alueella. Ei siis pidä pelästyä, jos meitä vähän joskus särjetään, että menemme sisältä rikki, että syntyy jokin särö meidän elämämme tuulilasiin. Se särö venyy päivä päivältä pidemmäksi ja siitä kehittyy halkeama, niin että koko tuulilasi menee vaihtoon. Oikeastaan tämä onkin Jumalan tarkoitus – kun hän rikkoo jotakin vanhaa, hän haluaa sen kautta luoda jotakin uutta.
Särkyminen voi olla kipeää, mutta se raivaa tilaa Jumalan luomistyölle. Särkyminen todistaa, että sinussa on ollut jotakin kovaa. Jumala haluaa rikkoa sinun kovan kuoresi, murtaa sinun sydämesi paatumuksen, särkeä kivisydämen ja vaihtaa tilalle elävän sydämen. Sanat kuulostavat dramaattisilta, jopa syyttäviltä, mutta oikeastaan tämä on hyvin normaalia – tavanomaista. Emme itse välttämättä tiedosta, että Jumalan taltta meitä rikkoo ja tekee tilaa uudelle kasvulle. Olemme vähän kuin kuvanveistäjän ateljeessa, missä meidän taivaallinen muotomme hitaasti hahmottuu.
Niinpä emme lannistu, kun meitä lyödään, emme menetä toivoamme, kun meitä nöyryytetään, emme menetä iloamme, kun Jumalan henki meitä murtaa. Päinvastoin – me koemme sanomatonta iloa, syvää rauhaa, ihmeellistä uskon varmuutta tässä prosessissa. Tänään, kun sinua koetellaan, kun itku pyrkii pintaan, kun pelkäät ja vapiset, mitä elämä tuokaan tullessaan, sinä saat luottaa Jumalaan ja turvata kaikesta sielustasi häneen, pitää kiinni hänen armostaan ja hyvyydestään, ankkuroida itsesi hänen uskollisuuteensa ja pysyä lujasti Kristus-kalliolla. Se mitä sinulle tapahtuu, voi tosin särkeä sinua, mutta sen särkymisen tuloksena on uusia mahdollisuuksia, avarampia maisemia, enemmän happea, lisää vapautta, uutta kasvua – harppaus eteenpäin.
Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.
Ps.34:19, Ps.51:19, (Hes.11:19, 36:26), Jes.43:19.
