Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.
Jostain syystä Jumala arvostaa murtunutta mielenlaatua, nöyrää ja arkaa, särkynyttä sydäntä. Jumalan myötätunto kohdistuu ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella särkyneet. Ehkä siksi, että Jumalan Pojan elämä murrettiin ja hänen sydämensä särjettiin meidän tähtemme. Jumalan oma sydän murtui, kun Jeesus kuoli ristillä. Jumala repäisi silloin vaatteensa rikki niin kuin Jaakob teki, kun hän sai tietää poikansa kuolleen pedon raatelemana.
Jaakob tunsi vaatteen ja sanoi: ”Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt, Joosef on raadeltu hengiltä!” Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa.
Siinä on kuva taivaan Isästä, joka repäisi temppelin väliverhon kahtia, kun hänen Poikansa kuoli. Voimme ymmärtää, miksi hän katsoo meitä myötätuntoisin silmin, kun olemme särkyneet. Niinpä hän lupaa:
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli… Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
Niinpä tänään – jos sydämesi on särkynyt, jos mielesi on murtunut, jos elämä sinua murjoo ja sinua on nöyryytetty – voit olla varma, että Jumala näkee sinut ja katsoo sinua myötätuntoisesti. Hän tietää sinun tuskasi ja on sinun vierelläsi. Hän on jo laskenut lohduttavasti kätensä sinun olkapäällesi, hän on jo kietonut sinut syliinsä, hän on jo varannut sinulle lohdutuksen, voiman ja rohkeuden, jotta voit mennä eteenpäin pää pystyssä. Hän on jo varannut sinulle uuden toivon, paremman huomisen. Hän on varannut sinulle sanansa, joka parantaa.
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa… Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.
Sinun särkymisesi voi olla uuden alku – kuoriutumista. Ehkä sinussa särkyi se, mikä rajoitti sinun kasvuasi. Ehkä sinun pitää nyt luoda nahkasi ja kasvaa ihan uuteen elämäntapaan, vahvempaan uskoon. Ehkä sinun pitää heittää pois kapalot ja tähdätä aikuisuuteen. Särkymisen jälkeen ei välttämättä koota sirpaleita, vaan luodaan uutta, kurkotetaan kohti aurinkoa ja avataan uusia nuppuja kukkimaan.
Ps.31:12, Jes.66:2, 1.Moos.37:33-34, Ps.34:19, Ps.57:15, Ps.147:3, Ps.107:20.
