Ihmisen oikeuskäsitys ei oikein tue sijaiskärsimyksen periaatetta. Missään ei ole oikeusjärjestelmää, joka mahdollistaisi sen, että joku toinen kärsisi rangaistuksen – esimerkiksi vankeuden – syyllisen puolesta.
Sen sijaan raamattu on täynnä sijaiskärsimystä. Jumala on halunnut omassa oikeusjärjestelmässään käyttää sitä yhtenä keinona olla armollinen. Hän on halunnut päästää ja vapauttaa sen, joka katuu, ja purkaa vihansa syyllisen ohi.
Onko tulkintani oikea? Ainakin Vanhan testamentin eläinuhrit viittaavat siihen, että anteeksianto perustui sijaiskärsimykseen: eläimen piti kuolla ja ottaa vastaan Jumalan viha, jotta syntiä tehnyt ihminen saisi vapauttavan tuomion.
Kristuksessa tämä sijaiskärsimys huipentuu. Hän otti päälleen ihmisten synnin ja tuli kirotuksi meidän puolestamme. Jeesus myös jätti meille todellisen opetuslapseuden mittapuun. Meidän kuuliaisuutemme punnitaan siinä kärsimyksessä, mitä hänen seuraamisensa tuottaa. Meidän tulee olla suostuvia tähän kärsimykseen. Meidän ymmärryksemme vastustaa sitä ja meidän mukavuudenhalumme vastustaa sitä. Vähän kaikki, mitä vanhasta luonnosta löytyy, vastustaa sitä. Mutta raamatun todistus on lahjomaton:
Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.
Jos seuraamme Kristusta todella – sydämen elävän uskon perusteella eikä jonkin uskonnollisen ihmisjärjestelyn mukaan – silloin joudumme kohtaamaan kaikenlaista vihaa, joka nousee pimeyden voimien taholta. Pahan voimat vievät meiltä ilon ja rauhan – ainakin yrittävät sitä – ja tuovat erilaista ahdistusta elämäämme. Pahan voimat voivat tuoda sairauksia ja epäonnistumista elämäämme tai riitoja ihmissuhteisiin. Pahan voimat voivat ottaa ihmiseltä hänen maineensa ja tehdä elämästä tosi hankalaa. Näemme kaikkialla erilaista kiusaamista. On varmaa, että kiusaaminen ei ole Jumalasta lähtöisin. Mutta hän on varannut meille kristillisen uskon, jonka avulla kestämme kaiken.
Kaikkeen ei voi varautua. Kaikkea pahan voimien aikaansaamaa vahinkoa ei voi estää. Se päinvastoin kuuluu uskovan elämään. Kaikenlainen vaino ja vastoinkäymiset, joita kohtaamme, ovat todisteita siitä, että olemme Kristuksen omia.
Haluan rohkaista siis sinua, joka koet erilaisia vastoinkäymisiä elämässäsi ja mietit, miksi Jumala sallii tällaista. Hän sallii, koska olet osa Kristuksen ruumista. Älä luovuta. Älä ajattele, että osallisuus Kristuksen kärsimyksiin kuuluu vain joillekin superpyhille – ehkä vain apostoleille. Lausu tämä sana ääneen omasta puolestasi:
Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta.
1.Piet.2:20, Room.8:36, (Jaak.1:13), Kol.1:24.
