Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ps.103:8.
Psalmi 103 on aarreaitta, helmiä täynnä. Se on kuin timanttikoru, joka sädehtii Kristuksen morsiamen kaulassa. Siinä on ihmiselämä kuvattuna syntymästä kuolemaan asti ja se heijastaa koko ajan Jumalan kunniaa ja tuo esiin Kristuksen kirkkauden evankeliumia:
Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet… Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Ps.103:9,10,12.
Kauniisti siinä kuvataan Jumalan ja ihmisen suhde, Luojan ja hänen luotunsa asema: Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua. Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Ps.103:14-16.
Tämä elämän lyhyys ja hauraus, tämä ihmisen kuolevaisuus oli se, mikä kosketti minua tänään. Toisaalta se turvallisuus, jota koko tämä psalmi huokuu. Se tosin kuvaa meidät hauraiksi ja haavoittuviksi, syntisiksi olennoiksi, mutta samalla saamme olla Jumalan armon varassa täysin turvassa.
Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan. Ps.103:17-18.
Mikä Jumalan armotekojen ylistys! Hienoa runoutta, rohkaisevaa luettavaa – ja niin totta. Monet runoilijat kyllä sepittävät hienoja säkeitä, mutta ne ovat kuin unta, ihmisen haaveita. Tässä kerrotaan Jumalan ajatuksia, kuvataan hengen avulla ihmiselämän kurjuus ja ihanuus. Se on muuttumatonta, se on horjumatonta Jumalan sanaa, se on totuuden kallioperustaa. Kaikki siinä keskittyy ja huipentuu Kristukseen ja hänen armoonsa ja rakkauteensa, jolla hän on meidät lunastanut. Meidät huonot, meidät erehtyväiset, meidät pahat hän on ottanut rakkautensa piiriin. Hän kantaa, hän pelastaa, hän vie lepoon, hän ottaa taivaan kotiin. Hän vie meidät sinne, missä hän itse on: Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa. Ps.103:19. Ja mikä onkaan johtopäätös kaikesta?
Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni! Ps.103:21-22.
