Arp 272 on kahden galaksin yhteenliittymä. Nämä galaksit kuuluvat universumin suurimpaan galaksijoukkoon. Kuva: ESA Hubble.
Voimme omistaa auton, talon tai palan maata. Emme voi omistaa ihmisiä – jos ei ole kysymys orjuudesta. Jos katsomme kristinuskon luonnetta nykypäivänä, joku voisi luulla, että suuri osa koko paketista on ihmisten omistamista.
Haluan selittää, mitä tarkoitan omistamisella. Kun omistamme jotakin, se on silloin meidän hallinnassamme. Kukaan muu ei rohkene käyttää sitä ellemme anna lupaa. Tämä pätee sekä autoihin että taloihin ja yhtä hyvin ihmisiinkin. Joten jos kohtelemme ihmisiä aivan kuin he olisivat meidän hallinnassamme (käytämme tässä kohtaa kiertoilmaisua ”johtajuus”), silloin me käyttäydymme kuin omistaisimme heidät. Me yleensä jopa päädymme ajattelemattamme käyttämään sellaista sanastoa, joka liittyy orjuuteen: hän on meidän arvovaltamme alainen, hän on yksi meistä, he kuuluvat X:ään (yleensä X on seurakunta, kristillinen järjestö tai hengellinen johtaja).
Tämä omistamisen idea on oikeastaan aika yleinen nykypäivän seurakunnassa. Olen huomannut sen omassa työssäni, kun toteutan orgaanisen seurakunnan periaatteita ja päädyn sitten tekemään yhteistyötä jonkun kanssa, joka kuuluu perinteiseen seurakuntaan. Haluan antaa tästä kolme esimerkkiä:
1) Jos voitan jonkun Kristukselle ja joku ystävä sitten esittelee hänet perinteisessä seurakunnassa, on melkein väistämätöntä, että heille ennemmin tai myöhemmin kerrotaan, että he nyt ”kuuluvat” tähän seurakuntaan ja siksi heidän pitäisi käydä ainoastaan kyseisen seurakunnan tilaisuuksissa ja tunnustaa seurakuntansa pastorin johtajuus. En ole koko orgaanisen seurakuntatyöni aikana koskaan sanonut kellekään, että heidän ei pitäisi osallistua perinteisen seurakunnan elämään. Miksi en? Koska en omista ketään uskoon tullutta ihmistä. He kuuluvat Jeesukselle. Olin vain hänen käytössään, jotta he pääsivät uskoon sisälle. Mutta olen saanut katsella sivusta kerta toisensa jälkeen, kun vasta uskoon tulleista tulee seurakunnan tilaisuuksissa kävijöitä sen sijasta, että heistä tulisi Kristuksen opetuslapsia. Tästä seuraa väistämättä, että he eivät enää tee orgaanista työtä tai suoraan sanoen yhtään mitään hengellistä työtä.
2) Jos satun tutustumaan johonkin henkilöön, joka on kiinnostunut orgaanisesta työstä ja joka pyytää minua opettamaan, kuinka perustetaan (istutetaan) orgaanisia seurakuntia, mutta jos kyseinen henkilö on osa perinteistä seurakuntaa, voin aika hyvin ennustaa, mitä tulee tapahtumaan. Alan ensi alkuun opetuslapseuttamaan heitä. Kerron heille, että minulla ei ole mitään valtuuksia hallita heitä, vaan heidän tulee keskittyä Kristuksen seuraamiseen. He alkavatkin kasvaa. Sen jälkeen he kertovat jollekin perinteisen seurakunnan kaverille, mitä on menossa. Sitten he saavat kuulla jotakin sellaista, että ”orgaaninen seurakunta on pahasta, se on kyseenalaista touhua” ja ”sinähän kuulut meidän seurakuntaamme”. Tämän ajattelutavan saadessa lisää tilaa ja koska he ”kuuluvat” seurakuntaan, heidän ei pitäisi tehdään mitään työtä ulkopuolella sen johtajuuden (usein käytetään sanaa ”auktoriteetin”), jota heidän seurakuntansa edustaa. Pitemmän päälle heidän ei pitäisi tehdä mitään, mikä ei edusta heidän ”oman seurakuntansa” tavoitteita. Keskimäärin tähän menee aikaa pari viikkoa.
3) Alan opetuslapseuttaa jotakin henkilöä, jota on hengellisesti ruokittu perinteisissä seurakunnissa. He näkevät minussa heti johtajan sen sijasta, että kokisivat minut vain jonkin verran kokeneemmaksi kaveriksi. He olettavat heti, että minulla on jotakin valtaa heihin nähden. He voivat olla joko varautuneita tämän vallan suhteen tai sitten he olettavat, että heidän tulee olla minulle täysin kuuliaisia. Oli asia kuinka tahansa heistä ei oikein ole helppo saada opetuslapsia. Toisaalta he taistelevat päästäkseen voitolle siitä pelosta, että minä hallitsen heitä. Toisaalta he saattavat tulla passiivisiksi ja onnistua huonosti Jeesuksen seuraamisessa, he kun olettavat, että Jeesuksen antama ohjeistus tulee jotenkin minun kauttani. Harvoin asiaa paljonkaan auttaa, vaikka kertoisin moneen kertaan, että minulla ei ole heihin valtaa, tai vaikka kuinka paljon yritän heitä ohjata Kristuksen luo. Pelko halvaannuttaa meidän välisemme ihmissuhteen (tai jopa lopettaa sen). Passiivisuutta on melkein mahdotonta juuria pois. Surullista kyllä molemmissa tapauksissa, oli sitten kyseessä pelko tai passiivisuus, tilanne estää ihmisiä seuraamasta Kristusta.
Siis mikä neuvoksi? Pitkän aikavälin ratkaisu on minun mielestäni se, että jatkamme ihmisten voittamista uskoon ja rukoilemme, ettei heillä olisi ennestään yhtään kristittyä ystävää ennen kuin ovat tulleet uskon tielle. Pitäisikö minun siis kokonaan jättää hengellinen työ kristillisen kulttuurin keskellä? Ei, vaan toivottavasti osaan sanoa jotakin, joka ohjaa heidät kuitenkin uskon tielle. Ja silloin tällöin löydän ihmisiä, jotka ovat kurkkua myöten täynnä sitä valtapeliä, joka nykyajan seurakunnissa on niin kaiken kattavaa. Sellainen henkilö on valmis ottamaan selville, millaista on yrittää seurata Kristusta itseään. Nämä ihmiset ovat kullan arvoisia oman painonsa verran. Heidän tapauksessaan joku kokeneempi orgaanisen seurakunnan jäsen on valmis ohjaamaan heitä seuraamaan Jeesusta itseään. He voivat johdattaa heidät jonkun luo, jolla on erityistaitoja olla hyödyksi juuri heidän tapauksessaan. Sellainen kokeneempi orgaanisen uskon kristitty saa tilaisuuden nähdä, kuinka Jeesus tulee eläväksi heidän sielunsa kautta. Tämä vuorostaan merkitsee, että ihmissuhteista tulee vastavuoroisia, kun kaikki oppivat toisiltaan.
- Oletko sitä mieltä, että jos perinteisen seurakunnan johtajuutta verrataan orjuuttamiseen, se on asian liioittelua? Miksi ja millä tavalla?
- Ymmärrätkö, kuinka perinteisen seurakunnan johtajuudella on taipumus eristää ihmisiä Kristuksesta mieluummin kuin johdattaa heitä hänen luokseen?
- Mitä sinä tekisit yllä mainittujen kolmen tilanteen suhteen?
- Oletko koskaan paininut sen ongelman kanssa, että olet yrittänyt perinteisen seurakunnan jäsentä saada seuraamaan Jeesusta eikä muita ihmisiä? Oletko löytänyt tehokkaita tapoja lujittaa heitä Kristukseen käyttämättä valtaa heidän ylitseen?
Ross Rohde
Copyright © 2014 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.
