Jeesus otti vertauksia luonnosta ja sillä hän viittasi siihen, että hengellisen elämän lait ovat monin tavoin samoja kuin ne lait, jotka näemme orgaanisessa luonnossa. Luonnossa näemme tapahtuvan kasvua, kun kasvit lähtevät kasvamaan pienistä siemenistä. Näin tulisi tapahtua hengellisessä elämässäkin, kun Jumalan sanan siemenet itävät meidän sydämemme maaperässä. Hengellinen kasvu voi olla myös kuoriutumista eli kasvu sisältää eräänlaisia hypähdyksiä, jolloin elämä harppaa eteenpäin seuraavalle tasolle. Suurin luonnossa tapahtuva harppaus lienee ns. metamorfoosi eli perhosen toukan muuttuminen perhoseksi.
Mikä siis on se harppaus, joka sinun hengellisessä elämässäsi odottaa näkyväksi tulemista? Hengellinen elämä on monta kertaa myös jonkinlainen ketjureaktio. Meidän tulee kasvaa vaihe vaiheelta, emme voi harpata välivaiheiden yli. Jotkut kyllä harppaavat esimerkiksi kasteen yli, kun pitäytyvät lapsikasteeseen. En suosittele. Olen nähnyt hengellisen kasvun pysähtyvän tähän esteeseen. Jotkut yrittävät harpata jo heti ensimetreillä yli välttämättömän parannuksen, jolloin uudestisyntymisen ihme voi jäädä väliin ja uskosta tulee pelkkää järkeilyä, kristillisten arvojen kannattamista. Raamattu kutsuu tällaisia ihmisiä käännynnäisiksi. Viimeisin havainto, jonka olen itse tehnyt (saatuani asiaan liittyviä vaikutteita monilta hengen miehiltä), on se tosiasia, että suurin osa seurakunnista ja kirkkokunnista ovat organisoituja – eivät orgaanisia yhteisöjä. Ihmisen järjestelemä organisaatio ja koneisto, joka tuottaa uskonnollisen systeemin mukaisia ihmistuotteita, voi olla hyvin kaukana siitä, mitä itse Elämä tuottaa. Niinpä olemme aivopestyjä ja sokaistuneita, jos emme huomaa, kuinka kaukana meidän nykyinen uskontomme on apostolisesta uskosta ja hengellisen elämän aitoudesta.
Haluan siis rohkaista sinua menemään kohti sitä tosi elämää, joka sykkii Kristuksen antaman elämän voimasta ja joka ei tarvitse minkään uskonnollisen koneiston antamaa tekohengitystä. Hengellinenkin elämä tarvitsee vain vettä ja aurinkoa, armon hengessä julistettua Jumalan sanaa. Se tarvitsee Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Olkaamme varuillamme, ettemme katkaise niitä siunattuja ketjureaktioita, joita hengellinen kasvu edellyttää. Meidän tulee seurata Herraa Jumalan sanan kuuliaisuudessa ja rukouksen hengessä. Resepti on yksinkertainen. Emme saa mitätöidä sellaista, minkä tosi elämä tarvitsee – kuten Pyhän Hengen kastetta. Ilman sitä emme voi saada aitoa kutsua Jumalan sanan palvelijoiksi tai oikein mitään muutakaan kutsumustyötä Jumalan valtakunnassa. Mikään orgaanisessa elämässä tapahtuva asia ei ole suoritus – se on luonnollinen kasvuun kuuluva vaihe, joka ajallaan ja omien lakiensa mukaan tapahtuu siinä tilanteessa, jossa kulloinkin olemme. Niinpä Paavali kehottaa:
Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Fil.3:16.
