Hän on minun lapseni

Victoria Boyson: That’s My Child!

Tämä on koodinimeltä IC 4406 ja siinä on sumu, joka on syntynyt kuolevan tähden hajoamisen seurauksena. Sumu on rengasmainen, mutta näemme sen sivusuunnasta. Kuva: ESA Hubble.

Tämä on koodinimeltä IC 4406 ja siinä on sumu, joka on syntynyt kuolevan tähden hajoamisen seurauksena. Sumu on rengasmainen, mutta näemme sen sivusuunnasta. Kuva: ESA Hubble.

Pianokonsertti
Kun vanhin lapseni, Cassandra, oli vasta nelivuotias pikkutyttö, hän alkoi ottaa pianotunteja. Hänen opettajansa oli hyvin kärsivällinen nainen, joka oli ylpeä kaikista oppilaistaan, joten joka vuosi hän järjesti pianokonsertin näyttääkseen, kuinka hyvin he olivat edistyneet. Cassandra oli hänen nuorin oppilaansa ja hänen lahjansa eivät olleet vielä kehittyneet.

Konsertin aikana muistan kuinka kurjalta tuntui kuunnella noita loputtomilta tuntuvia esityksiä yksi toisensa jälkeen. En tahtonut jaksaa odottaa, kunnes kaikki olisi ohi – tarkoitan siihen asti, kun minun tyttäreni vuoro tulisi.

Hän meni lavalle sen näköisenä kuin omistaisi koko maailman, vihreässä pitsikoristeisessa samettiasussaan. Hänen hiuksensa olivat huolellisesti kiharretut, niin että jokainen kihara pomppi, kun hän käveli. Hän tuskin pystyi nousemaan pianon jakkaralle ja opettaja tuli hänelle avuksi. Asettuessaan tuolille hän katsoi opettajaansa kerätäkseen rohkeutta. Sitten hän alkoi soittaa.

Hänen ensimmäinen kappaleensa oli ”Marialla lammas on” (”Mary had a Little Lamb”). Jokainen osasi tämän laulun, joten he tiesivät heti, jos hän soitti väärän nuotin – mitä tapahtuikin… aika usein. Hän saattoi vähän puistaa päätänsä kuin sanoakseen ”Eiku, nyt meni väärin”. Mutta rohkeasti hän jatkoi, kunnes joka nuotti oli soitettu.

Minä iloitsin joka nuotista, väärästä ja oikeasta. Hänen rytminsä sekosi välillä, mutta ainakin hän istui suorassa jakkarallaan. Eihän hän mikään Mozart ollut, mutta Mozartin hiukset eivät koskaan olisi voineet näyttää yhtä sieviltä kuin minun pikku tyttöseni hiukset näyttivät noine hienoine kiehkuroineen. Minusta jokainen hänen soittamansa sävel oli täynnä taikaa ja kauneutta. Minusta hänen esityksensä oli täydellisyyttä hipova ja minä olin äärimmäisen ylpeä hänestä.

Minä kestin muiden oppilaiden soitot teeskentelemällä, että pidin niistä. Mutta kun tuli Cassandran vuoro, minä olin ihastunut jokaisesta nuotista, minkä hän soitti. Muut lapset ehkä soittivat paremmin, mutta minä en nauttinut niistä läheskään yhtä paljon, koska he eivät olleet minun lapsiani.

Cassandran esitys oli minusta sykähdyttävä, ei siksi, että hän oli täydellinen, vaan siksi että hän oli minun tyttäreni. Koska hän oli minun, hän oli koko ohjelman tähti. En koskaan unohda tuota hetkeä, kuinka hänen hiuksensa laskeutuivat kiharoissaan, kuinka hänen jalkansa heiluivat edes takaisin jakkaran alla – kuinka hän ponnisteli alas penkiltä, kun oli lopettanut. Ja ennen kaikkea tulen aina muistamaan, kuinka hän kumarsi yleisölle esityksensä päätteeksi. Hänen kumarruksensa oli hyvin tarmokas ja viimeistelty.

Koska hän oli minun lapseni – koska hän kuului minulle – säteilin ylpeydestä, kun hän päätti osuutensa tuon illan ohjelmasta. Ja kun hän istuutui vanhempien lasten viereen niin kuin iso lapsi ainakin, saatoin tuskin pidätellä ilon kyyneliä.

Miksi olin niin ihastuksissani Cassandran esityksestä? Miksi hän kosketti minua niin? Koska hän oli minun tyttäreni – hän kuului minulle. Aivan varmasti siellä oli muita lapsia, jotka soittivat paljon paremmin kuin hän, mutta he eivät olleet minun lapsiani. Nautin eniten Cassandran esityksestä, koska hän oli minun!

Millaisena Jumala näkee sinut
Yhtä paljon kuin minä koin ylpeyttä ja iloa, kun tarkkailin Cassandraa, sinun Taivaallinen Isäsi seuraa sinua vielä suuremmalla ilolla, koska sinä kuulut Hänelle. Sinä olet Hänen lapsensa. Hän on niin ylpeä sinusta ja nauttii jokaisesta pienestä asiasta, jota sinä teet.

Kuinka kauheaa, jos olisin nuhdellut Cassandraa hänen vääristä nuoteistaan ja sekaantuneesta rytmistä. En olisi voinut missään tapauksessa tehdä niin. Jopa hänen väärät nuottinsa olivat kauniita minun korvissani. Samalla tavoin on sinun kohdallasi, sillä vaikka tuntisit kuinka mokanneesi, sinun Taivaallinen Isäsi on sinusta ylpeä. Milloin vain Hän haluaa vähän ilahduttaa mieltään… Hän katsoo sinun suuntaasi.

Enkelien keskellä Hän puhuu ylpeänä lapsestaan – sinusta. Hän säteilee omanarvontuntoisesti ja kuuluttaa kaikille taivaassa ”Hän on minun lapseni! Siinä on minun lapseni… eikö hän näytäkin ihan Minulta!”

Hänen intohimonsa
Ajatukset sinusta täyttävät Hänen päivänsä ja Häntä motivoi kaikissa hänen toimissaan Hänen rakkautensa sinuun. Kun sinua haavoitetaan, se riipaisee Häntä syvältä. Kun sinä annat anteeksi, Hän säteilee ylpeydestä. kun sinä mokaat, Hän on sinun huutosakkisi johtaja, joka innostaa sinua: ”Ylös, ylös… sinä pystyt siihen kyllä… yritä, yritä… älä luovuta!”

Hän ei koskaan heitä pyyhettä kehään eikä luovu toivosta, että sinusta kerran tulisi se ihminen, jollaiseksi Hän on aina uneksinut sinun tulevan. Miksi? Koska sinä olet Hänen eikä Hän ainoastaan näe sinun kehityskelpoisuuttasi, vaan tuntee sen olemuksensa jokaisella solulla.

Jumalan tahto on, että me näemme Hänet taivaallisena Isänä. Hänen suunnitelmansa, hänen aivoituksensa, hänen kaipuunsa on saada meidät näkemään Hänet hyvänä Isänä, joka rakastaa meitä.

Hän on se, joka on juuriaan myöten sinun puolellasi, ja Hän haluaa sinun tietävän sen!

Meidän Vihollisemme, Saatana, haluaa estää meitä näkemästä Jumalaa Isänä. Paholainen tietää, että kun me koemme Jumalan Isäksemme, hän on menettänyt voimansa kahlita meitä syyttämällä ja tuomitsemalla. Saatana haluaa meidän näkevän Jumalan niin, että tämä seisoo tuomitsemassa meitä odottaen vain, koska pääsee tukistamaan meitä, jos teemme jonkin virheen. Mutta todellisuudessa juuri Saatana petkuttaa meitä syntiin ja juuri hän kaataa syytöksensä meidän niskaamme, kun lankeamme hänen ansaansa.

Jumala on se, joka on paikalla sinua varten, ja kutsuu sinua rakasta lastaan luokseen. Hän sanoo sinulle ”Minun poikani, minun tyttäreni, minä rakastan sinua! Sinä voit olla voittaja… Olen antanut sinulle avaimet Taivasten valtakuntaan. Lyö maahan vihollisesi ja seiso pystyssä. Seiso pystyssä minun rakkaudessani – minun armossani – minun mielisuosiossani. Sinä kyllä onnistut, älä lakkaa yrittämästä!”

Jumala haluaa sinun tuntevan Hänet rakastavana Isänä, joka on sinun puolellasi, ei sinua vastaan – se on Hänen suurin toiveensa. Riennä Isäsi syliin ja ota vastaan Hänen armonsa elämääsi varten. Täytä Hänen hellin toiveensa vastaanottamalla Hänet elämääsi sinun Isänäsi.

Victoria Boyson, Inc. © 2003 -2004

http://www.boyson.org

Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin täällä.