Victoria Boyson: The Chapel: A Vision of Intercession (Sana puhuttelee: Kappeli: näky esirukouksesta)
Jupiterin suuri punainen läiskä näkyy tässä hyvin. Se havaittiin jo yli 300 vuotta sitten ja on edelleen voimissaan. Se on vastapäivään pyörivä jättimäinen myrsky Jupiterin kaasukehässä. Kuva: ESA Hubble.
Joitakin vuosi sitten taistelin masennusta vastaan määrätyn jakson elämässäni. Tämän vuoksi huusin avuksi Herraa. Hänen vastauksensa tuli minulle näkynä. Olin viime aikoina joutunut käymään läpi useita traumaattisia kokemuksia, jotka jättivät minut tunne-elämäni osalta lamaantuneeksi. Kipua aiheuttavat tapahtumat elämässäni olivat käyneet ylivoimaisiksi kestää.
Tiesin, että tämä aika oli varattu minulle sitä varten, että saisin kokea edes pienen osan sitä kipua, jota Jeesus itse oli kärsinyt ristillä. Herra ei sallinut minulle kestettäväksi enempää kipua kuin Hän tiesi minun sietävän, mutta se tuntui paljon enemmältä.
Kärsimys, jota jouduin kestämään, avasi minun sydämeni ja mieleni kokemaan paljon enemmän Jumalasta kuin olin olettanut voivani saavuttaa. Sain selville tänä jaksona, että Jumala todella oli puolellani. Eikä Hänen rakkautensa minuun lopu uskoon tuloon, vaan Hän jatkaa pelastamista joka päivä. Hän on minun puolellani ja Hän rukoilee puolestani.
Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Room.8:31-34.
Olin tiennyt lapsesta asti, että Jeesus rakastaa minua. Kasvoin seurakunnan keskellä enkä muista aikaa, jolloin en olisi tuntenut laulua ”Mua Jeesus rakastaa”. On kuitenkin ero siinä, tietääkö tämän rakkauden vai tunteeko sen. Tiesin, että Jumala rakastaa minua, mutta tämän jakson aikana en voinut tuntea Hänen rakkauttaan minua kohtaan. Huusin Jumalan puoleen ja pyysin Häntä näyttämään minulle rakkautensa … ja Hän teki sen.
Näkyni
Tuona päivänä Jumala avasi hengellisen todellisuuden minulle ja näin yhtäkkiä taivaan. Siellä oli monia kukkuloita toisensa jälkeen ja kauniita puita, jotka täydensivät siellä täällä maisemaa. Kun seisoin yhden mäen laella noista monista loputtomista kukkuloista, näin alapuolellani laakson painanteessa pienen koristeellisen kappelin. Tiesin, että minun piti olla juuri siellä ja yhtäkkiä olinkin.
Kappeli näytti hyvin vanhalta, mutta oli kaikesta päättäen hyvin pidetty. Kun näin kappelin ikkunoista valopisteen hehkuvan, tunsin velvollisuudekseni mennä sisään. Avasin oven kappelin takaosasta ja seisoin siellä hetken imien itseeni sisällä hehkuvan valon lämpöä.
Kappeli oli muuten tyhjä, mutta eräs mies rukoili alttarilla. Kullanvärinen hehku täytti sen paikan, jossa hän oli polvistuneena, ja minulla oli pakottava tarve saada nähdä, kuka hän oli. Samassa hetkessä olin kappelin etuosassa katsellen miestä, joka oli siellä polvillaan.
Hän itki ja näytti haluavan epätoivoisesti koskettaa Isän sydäntä rukouksellaan. Hän rukoili sellaisella hartaudella, että tulin uteliaaksi saamaan selville, minkä vuoksi hän rukoili. Hän ei tuntunut huomaavan, että minä olin siellä, joten menin lähemmäksi. Kun näin kyyneleiden valuvan pitkin hänen kasvojaan hänen ollessaan täysin syventyneenä rukoukseen, kuulin hänen sanovan: ”Isä, minä pyydän sinua: auta Victoriaa!” Haukoin henkeäni. ”Hänhän rukoilee minun puolestani”, totesin.
Vasta silloin tajusin, kuka tämä mies oli – hän oli Jeesus.
Mies, joka rukoili sellaisella hartaudella, oli minun Herrani Jeesus ja minä olin hänen rukouksensa aihe. Hän itki ja rukoili puolestani. Tunsin rakkauden, joka hänellä oli minua kohtaan, ja hänen epätoivoisen kaipuunsa, että minut nostettaisiin ylös siitä masennuksesta, joka oli saanut otteen elämästäni.
Astuin Herran luota taaksepäin voidakseni tutkistella ja käsitellä kaikkea, mitä olin nähnyt. Olin aivan pökerryksissä. Kuka minä olin, että Jeesus rukoilisi puolestani ja vielä sellaisella hartaudella? Olinko minä todella niin erityinen tapaus Hänelle? Rakastiko Hän todella minua noin paljon? Miksi Hän varaisi kaiken tämän ajan vain ollakseen omissa oloissaan, jotta voisi rukoilla puolestani? Minulla oli vaikeuksia käsittää, että Hänen rakkautensa minua kohtaan oli noin suurta. Mutta niin se vain oli.
Istuin jonkin aikaa kirkon perällä katsellen, kun Hän rukoili. Yhtäkkiä Hän nousi ylös, kääntyi ja katsoi minua. Hän näki minut siellä ja riensi luokseni. Lankesin polvilleni ja Hän ojensi kätensä halatakseen minua, mutta olin vielä niin shokissa, etten osannut vastata Hänen halaukseensa. Hän katsoi minua sellaisella rakkaudella, että se ravisteli minut hereille sisäisestä lamaannuksestani ja minä tulin täydelleen tietoiseksi siitä rakkaudesta, jota sain osakseni.
Silmäni avautuivat ja nyt minä näin ja tunsin Hänen rakkautensa. Tiesin, että olin hyvin rakas Hänelle.
Olet todella arvokas hänelle
Miksi on niin, että jos uskot olevasi jotakin todella arvokasta ja erityistä Jumalalle, jotkut syyttävät sinua, että ajattelet liikaa itsestäsi? Emmekö me jokainen ole Hänelle jotakin erityisen arvokasta Hänen silmissään?
Jos sinä olit riittävän arvokas, että Jumala lähetti Poikansa kuolemaan sinun puolestasi, silloin voit uskoa, että olet riittävän arvokas myös Jeesukselle, jotta Hän rukoilisi puolestasi. Hän antoi kerran itsensä kuolemaan puolestasi ja Hän antaa elämänsä sinulle esirukouksen kautta nyt.
Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Room.8:32.
Hän on sinua varten, EI sinua vastaan. Hän yrittää vakuuttaa sinulle, että sinun on mahdollista tehdä suuria asioita Hänen kunniakseen. Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? (Room.8:31) Vastaus on: EI KUKAAN VOI!
Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? Room.8:35.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38-39.
Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan [englanninkielisessä käännöksessä pelastamaan täydellisesti ] ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan. Hepr.7:25.
Hän kuoli puolestamme, jotta me voisimme elää, ja nyt Hän elää rukoillakseen puolestamme, jotta voisimme kokea kaiken Hänestä! Hän pelastaa meidät kokonaan, ei ainoastaan lunastuksen kautta, vaan Hän haluaa, että me muutumme kokonaan. Hän tietää, että se on meidän ainoa mahdollisuutemme löytää tosi elämä, tulla yhdeksi Hänen kanssaan jokaisen elämämme osa-alueen kautta – antaen kaikkemme Hänelle ja katsellen, kuinka Hän tekee meistä Hänen kaltaisiaan.
Tuo hetki elämässäni, kun sain nähdä Hänen rukoilevan puolestani, muutti elämäni. Ja toivon, että lukiessasi tästä kokemuksesta se vaikuttaa myös sinun elämääsi.
Olet hyvin kallisarvoinen Jumalalle ja Hän haluaa sinun tietävän sen. Ei ole liian itsetietoista ajatella, että olet jotakin erityistä. Sinä et ole Hänelle yksi kasvo väkijoukosta. Sinä olet se, jonka puolesta Hän kuoli. Olet Hänen korvaamattoman arvokas aarteensa.
Victoria Boyson, Inc. © 2003 -2004
