Ross Rohde: Why I Plant Organic Churches
Kuvassa on pieni osa Suuren Magellanin pilven aluetta, jossa sijaitsee tämä nuorten tähtien muodostama tähtijoukko LH63. Nämä aurinkoa pienemmät uudet tähdet ovat muodostuneet kaasupilvestä, josta osa on vielä jäljellä ja tuottaa tähtiä edelleen. Suuressa Magellanin pilvessä on satoja tällaisia alueita, joissa muodostuu uusia tähtiä. Kuva: ESA Hubble.
On olemassa suuri joukko erilaisia seurakuntia. Sen lisäksi, että voimme nimetä kymmeniä ellei satoja kirkkokuntia, joilla on kullakin omat tapansa tehdä asioita, on olemassa useita eri hengellisiä koulukuntia.
On olemassa liturgisia ”korkeatasoisen ylistyksen” kirkkoja, kuten roomalaiskatoliset, ortodoksit, anglikaanit ja episkopaaliset kirkot. Sitten on moderni liike (joita heidän teologiset vastustajansa kutsuvat liberaaleiksi). On myös karismaattisia seurakuntia, helluntaiseurakuntia, kirkkoja joiden piirissä kannatetaan cessationismia, evankelisia seurakuntia ja fundamentalistisia seurakuntia. On olemassa seurakuntia, jotka suhtautuvat etsiviin sieluihin myötämielisesti ja on olemassa uuden sukupolven seurakuntia. Voisin jatkaa luetteloa ja luultavasti sinäkin. Joten miksi päädyin perustamaan orgaanisia seurakuntia? Se on hyvä kysymys.
Olin lähetyssaarnaajana Espanjassa. Koska olin myös kokenut lähetystyön tutkija, sain vastattavakseni joukon kysymyksiä, jotka koskivat Espanjan herätyskristillisiä seurakuntia: Miksi espanjalaiset torjuvat meidät, vaikka meillä on niin ihana ilosanoma? Mehän saarnaamme armosta ja anteeksiannosta, rakkaudesta ja hyväksynnästä ja rauhasta voimallisen vaikkakin rakastavan Jumalan kanssa. Jos uskot Jumalaan, kuten useimmat espanjalaiset tekevät, miksi et ottaisi vastaan ”edes jotakin tästä”? Miksi sitä sanomaa, jota saarnaamme, ei voida pitää ”hyvänä uutisena”?
Aloin siis käyttää niitä tutkijan työkaluja, joita minulla oli koskien lähetystyötä, antropologiaa ja sosiologiaa. Ja sanoakseni lyhyesti aika pitkän tarinan, päädyimme yhdessä avustajieni kanssa tähän päätelmään: evankelisuus on kristillinen maailmankatsomus, joka heijastaa valistuksen ajan ideoita. Espanjalaiset hyppäsivät valistuksen aatteiden yli. He loikkasivat suoraan vanhan ajan ajattelutavasta postmodernismiin. Se tapahtui joskus 1970-1990-luvuilla. Evankelisuus (ja liberalismi, helluntailaisuus ym.) ilmaisi itseään kulttuurisesti katsoen valistuksen ajan tavoilla. Se ei toiminut ihmisten kohdalla, joilla oli vanhan ajan näkemykset tai postmoderni maailmankatsomus. Emme puhuneet heille heidän omaa kieltään, joten meidän puheemme oli heille kuin radion taustakohinaa.
Se sopi espanjalaisille, mutta tässä on asian ydin: … koko länsimaailma elää jo postmodernissa ajassa. Siihen voi lukea mukaan Yhdysvallat ja Euroopan. Postmodernismia voi vihata, sen vuoksi voi valittaa, sitä vastaan voi taistella, kieltäytyä osallistumasta siihen, tehdä mitä lystää sen suhteen, mutta niin toimiessa ei pysty viestimään kunnolla postmodernissa maailmassa.
Seuraava edistysaskel tutkimuksissani oli huomata, mikä vastaavasti toimi postmodernissa maailmassa. Huomasin, että oli neljä seurakuntatyyppiä, jotka osoittautuivat toimiviksi tietyllä tavalla kukin. Jotkut postmodernit ihmiset kaipaavat salaperäisyyden taikaa, taiteellisia elämyksiä, juhlakulkueita, jotka ilmentävät uskonnollisia asioita. Tälle kansalle (pienelle, mutta merkitykselliselle osalle siitä) korkeatasoista liturgista laulumusiikkia tarjoavat kirkot olivat vastaus toiveisiin. Suurille ikäluokille (sukupolvelle, joka on jäänyt modernismin, valistuksen ja postmodernismin väliin) etsijöihin myönteisesti suhtautuva seurakunta on hyvä – ainakin niille suurten ikäluokkien edustajille, jotka eivät enää roiku modernin ajan ajattelutavassa. Muille postmoderneille etsijöille on olemassa Gen-X (uuden sukupolven) seurakuntia, joissa on esillä taide, kynttilät, rock-musiikki, ja joissa joku trendikäs julistaja pukeutuneena viimeisimmän muodin mukaisiin vaatteisiin puhuu istualtaan eikä saarnatuolista. Mutta kaikkien näiden eri tyylien kohdalla on olemassa tietty ongelma. Postmoderneille ihmisille tässä uskonnollisessa kentässä on laitostuneisuus suurin kynnys. Kaikki nämä mallit ovat vahvasti laitostuneen kirkon luomia. Jotkut niin ’siistit’ uuden sukupolven seurakunnat osaavat olla yhtä ylhäältä määräileviä ja kontrollihenkisiä kuin katolinen kirkko. Tähän liittyy jopa eräs tuore skandaali.
Joten mihin oikein jäimmekään? Jäimme siihen, että nuoret sukupolvet (ne, jotka ovat syntyneet suurten ikäluokkien jälkeen) ovat taipuvaisia postmodernisminsa takia olemaan hengellisiä etsijöitä, mutta heillä on myös suuri taipumus suhtautua epäluuloisesti laitostuneeseen kirkkoon. Niinpä kun heille on tarjottu hengellisiä palveluita laitoskirkon rakenteiden puitteissa, tulos on ollut laiha. Tämä on samalla sosiologinen syy siihen, miksi kirkko kuolee länsimaissa. Mutta tutkimuksieni perusteella sain myös selville, että orgaaninen seurakunta/kotikirkko/simple-church-tyyppinen yhteisö, joissa pitäydytään kaikkeen raamatulliseen hengellisyyteen ja ollaan uskollisia Raamatulle ja joissa hypätään laitostuneen rakenteen yli (joka ei ole edes Raamatun mukainen), on toimiva.
Joten tässä on tekninen vastaus siihen, miksi istutan orgaanisia seurakuntia, mutta onhan se vain osa vastausta eikä edes tärkein puoli siitä. Kun aloin harjoittaa orgaanista kristinuskoa, löysin samalla paljon syvemmän suhteen Kristukseen ja sellaisen iloisen vapauden, jota en ollut kokenut niiden 30 vuoden aikana, jotka olin ollut mukana kristillisen kentän johtotehtävissä. Mutta se on jo vähän toinen tarina.
Valitse kysymys ja vastaa siihen:
- Uskotko, että postmodernismia vastaan vaahtoaminen muuttaa monien postmodernien ihmisten mielipiteitä? Uskotko, että on hyvä ratkaisu, jos heille tarjoaa jotakin heitä loukkaavaa?
- Jos päätämme olla herkkiä kuuntelemaan postmodernien ihmisten ajatuksia, kun teemme hengellistä työtä ja yleensä elämässämme, tarkoittaako se sitä, että hyväksymme kaikki postmodernismin ajatukset? Onko mahdollista olla herkkä postmodernin ihmisen tarpeille ja samalla elää raamatullisen elämäntavan mukaan?
- Onko sinulla ollut koskaan vastaavaa kokemusta kuin minulla, että Jumala käyttää jotakin, mitä en enää kauheasti arvosta (minun tapauksessani tutkimustietoa) viedäkseen minua uudelle tasolle hengellisessä elämässäsi?
- Vetoaako sinuun enemmän tarinani tekninen osuus (tutkimustieto/sosiologia) vai sen hengellinen puoli (syvempi uskonsuhde Kristuksen kanssa ja iloinen vapaus)?
Ross Rohde
Copyright © 2014 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.
