Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Job.1:21.
Harva meistä joutuu yhtä lujille kuin Job. Hänen kärsimyksensä olivat ylivoimaisen raskaita. Silti Job ei kiukutellut Jumalalle.
Jos Jobia koeteltiin ylenpalttisesti, harvoin ketään niin maahan lyödään, ettei jäisi mitään ilon aiheita. Omasta asenteesta riippuu, huomaammeko niitä ja osaammeko iloita huolien ja murheittemme keskellä. Joku voi saada aivan korvaamatonta elämänhalua ja iloa katsellessaan lapsiaan tai lapsenlapsiaan. Pienet lapset voivat olla voimavara, jonka varassa kestämme. He tuovat elämään tarkoitusta, kun tuntuu, että mikään muu ei kanna.
Iloa voi saada pienestä ulkoilustakin, kun näkee lenkin varrella pirteän oravan pyörivän puun ympäri ja temmeltävän kaverinsa kanssa. Tuntuu hyvältä, kun eivät pelästy yksinäistä kulkijaa. Iloa voi saada siitä, kun kaupassa tai postissa saa hyvää palvelua. Iloa voi saada antamisesta. Kun on antanut viimeiset rahansa pois ja tuntee takataskussaan tiettyä keveyttä, se tuottaa tyydytystä. Uskoisitko, että antamisen ilo voi olla iloa tyhjästä lompsasta?
Jumala on luonut elämämme täällä maan päällä niin vaihtelevaksi ja rikkaaksi, että ilonaiheet eivät lopu. Huolien ja murheiden keskellä on mahdollista kaivaa esiin ne ilonaiheet, jotka ovat jäljellä. Läheiset ihmiset, kelvollinen asunto, hyvä ruoka, oma sänky, terveitä jäseniä enemmän kuin sairaita… auringonpaiste, luonnon kauneus, toimiva netti…
Ja elävä usko Jeesukseen, joka takaa kaiken muunkin hyvän, sen kaiken tosi tärkeän, sen ikuisen ja näkymättömän.
Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. Hepr.11:33-34.
