Särkyneelle

mukejaMinä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi. Jer.18:3-4.

Mietin tänään näitä ”sirujani”. Onko nimitys ”siru” epäonnistunut? (Nimitys on saanut alkunsa sanasta ”esirukous”, joka muuntui muotoon eSiru goes, mutta sittemmin on tämän blogin tarkoitus muuttunut pariinkin otteeseen.) Ainakin lasinsirut ovat usein teräviä ja haavoittavia. Päädyin siis siihen, että nämä ”sirut” eivät ole lasinsiruja, vaan ruukunsiruja. Savenpalanen ei ole reunaltaan terävä. Se on osa särkynyttä saviruukkua, haurasta savea. Jumalan sana kuvaa särkyneisyyttä myönteisenä asiana: Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19.

Tulin myös ajatelleeksi savenvalajan työtä, kun hän lyttää astian, joka menee pilalle, ja tekee samasta savesta uuden. Harvoin, jos koskaan, olen ajatellut, mitä tapahtuu astialle, joka onnistuu. Tarkoitushan on saada hyvä astia, onnistua muovaamaan se kelvolliseksi. Lopulta koko saviaines on tarkoitus työstää astioiksi.

Onnistuneet astiat laitetaan uuniin! Uuni ei ole leivän paistamista varten, vaan se on paljon kuumempi – tulikuuma kuin pätsi. Siellä astiat joutuvat olemaan kauan, jotta ne kovettuvat ruukuiksi.

Käytännön kokemus uskonelämästä vahvistaa tämän vertauksen osuvuuden. Jos usko kasvaa vähänkin ja jos siitä tulee tervettä uskoa, se koetellaan. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Saviastia voidaan myös lasittaa. Lasitus on kirkasta tai värillistä mönjää, joka levitetään ruukun pintaan. Tai ruukku voidaan upottaa siihen mönjään. Sitten se laitetaan taas uuniin ja ”paistetaan” siellä.

Niinpä haluan rohkaista sinua – olet sielä savenvalajan pöydällä tai jo uunissa tai ”mönjättävänä” tai jo käytössä ruukkuna tai jo särkyneenä ja palasina – kaikki tämä kuuluu Jumalan lapsen elämään. Et ole hylsy, et ole tahrattu tai rikottu turhaan. Olet Jumalan kädessä ja hän tietää, mitä tekee. Hän näkee sinun arvosi, olethan hänen kättensä luomus. Hän tietää, mitä olet kokenut ja minkälaisista ahjoista tullut läpi. Hän tietää, kuinka särkynyt olet – hän luo sinut uudeksi.

Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. Sef.3:17.

eSiru