Art Katz: On Prayer and Preaching
Tämä tähti tunnetaan Campbell’in vetytähtenä. Sitä ympäröi punertava kaasupilvi, jossa on vedyn lisäksi typpeä. Tähti on jossain elämänsä vaiheessa alkanut purkaa omaa materiaansa ympärilleen ilman, että se olisi varsinaisesti räjähtänyt. Kuva: ESA Hubble.
Minun mielestäni rukous ennen julkista saarnaa, sen aikana ja jälkeen vahvistaa sananjulistuksen laatua ja vaikutusta, jonka se saa aikaan – jota ilman kadotamme jotakin olennaista Jumalan aikomuksista.
Toinen näkökohta on ”viipyminen hengen yhteydessä” niiden veljien kanssa, joille sanaa on saarnattu. Jos meidän välillämme ei ole mitään sidettä ja menemme vain ihmisvirran mukana, tai jos meidän välillämme on jotakin sanatonta tai sovittamatonta ristiriitaa, sellainen ilman muuta vaikuttaa puhutun sanan tehoon. Olemmeko todella riittävästi yhteydessä toisiimme myös Jumalan silmissä, jotta elämämme voi vapaasti virrata esiin? Eihän ole yksistään julistajan vastuulla, miten sana kannetaan sydämellä, emmekö me kaikki osallistu siihen julistajan kanssa yhdessä?
Jotakin eksistentiaalisen merkityksellistä nousee esiin, joka on suhteessa rukouksen, samaistumisen ja yhteyden kokemisen laatuun silloin, kun se on meissä aitoa. Sana saa vauhtia niistä kipuiluista ja synnytyspoltoista, joita syntyy rukouksessa, ja niistä se saa lopulta muotonsa. Suurelta osin emme näe hengellistä yhteyttä näiden välillä ja siksi rukouksemme voivat olla hajanaisia ja muodollisia. Esitämme jotakin ihmisten odotusten mukaista uskonnollista näytelmää, mutta sydämemme ei ole siinä mukana, ei siksi että olisimme laiskoja tai välinpitämättömiä, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että emme ymmärrä asian hengellistä luonnetta.
Meidän puheemme ja julistuksemme saa syvyyttä siitä, miten syvällisesti elämme toistemme yhteydessä, vaikkakin se saa ilmaisunsa yhden suun kautta. Pietarin ensimmäinen saarna, joka johti tuhansien vastahakoisten juutalaisten uskoon tuloon, on esimerkki tästä:
Silloin Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ”Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: … Ap.t.1:14.
Avainasia, joka antoi hänen puheelleen voimaa, oli: ”Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan”. Pietari puhui täysin yksimielisesti niiden kanssa, jotka nousivat esiin. Se mitä hän sanoi, oli täsmälleen sitä, mitä he kaikki olisivat sanoneet. He olivat yksimielisiä, ei vain sanan sisällöstä, vaan toinen toisensa kanssa, koska olivat kokeneet helluntain keskenään yhdessä. Se tuli joka paloi heissä, pakotti heidät myös olemaan yhtä.
Olemme kadottaneet tämän ymmärryksen, koska elämme ”ammattilaisten” aikaa, jossa yksilöitä ei koroteta muiden yläpuolelle ainoastaan maailmassa, vaan myös seurakunnassa. Keskuudessamme korostetaan varsin vähän seurakuntaelämää keskinäisen yhteytemme hedelmänä ja Jumalan vaikutuskanavana. Saarna voi saada ilmaisunsa yhden suun kautta, mutta se elämä jota siinä kosketellaan, on aidon hengellisen yksimielisyyden ja koko kuulijakunnan osallistumisen tulosta.
Maailma on kouluttanut meistä tarkkailijoita emmekä suuntaudu enää osallistumiseen, ja opettanut myös siihen, että koemme olevamme yksilöitä erillään muista. Mutta Jumalan valtakunnassa olemme yhteisönä yhtä paljon vastuussa sanasta kuin on se suukin, joka puhuu sen ulos. Tämä on silmiinpistävää myös miehen ja naisen suhteen, kun he muodostavat yhdessä ”uuden ihmisen”. Onko mahdollista, että vaimo saa syvintä tyydytystä, jos hän kuulee sanan miehensä kautta – sen sanan, joka on hänenkin sydämessään ja jonka ilmaisemiseen hänellä kenties olisi paremmat kyvyt – kun hän haluaakin sen tulevan ilmi perheen pään kautta? Onko hän niin liittynyt mieheensä ja samaistunut häneen, että miehen menestys tuottaa itsessään jo hänelle suurta tyydytystä? Yhteisöllisellä tasolla meidän tulisi olla niin intohimoisia sanan suhteen, että ainoa tosi tyydytys syntyy siitä, kun sana tulee ilmaistuksi kaikessa täyteydessään ja voimassaan, vaikka se tapahtuisi kenen tahansa kautta, jonka Herra on siihen tehtävään osoittanut. Meidän tulisi samaistua siihen niin, että näemme itsemme puhujan paikalla, koska olemme niin yksimielisiä julistajan kanssa.
Voitko kuunnella saarnaa ja olla niin kiinnostunut, että rukoilet samaan aikaan? Se merkitsee jo huomattavaa hengellisyyden ja kypsyyden tasoa ja itsekkyyden voittamista. Suurin mahdollinen uhraus olisi se, että lähtisit pois kokoushuoneesta ja luopuisit seuraamasta tapahtumia ja jäisit paitsi kaikesta, mitä on menossa, vain antautuaksesi esirukoukseen. ”Tuokaa uhrilahjanne minun huoneeseeni”, sanoo Herra, ja se uhri – niin kuin mikä tahansa itsensä kieltäminen – vapauttaa suuret määrät Jumalan voimaa siinä hetkessä. Voimaa vapautuu aina, kun ristin tai itsensäkieltämisen periaate toteutuu, myös silloin, kun sinä kiellät itseltäsi sen ilon ja nautinnon, että saat kuunnella sananjulistusta, ja erotat itsesi esirukoukseen julistuksen ajaksi. Samalla kun rukous nousee sydämestä, myös sana tulee julistetuksi, ja kun rukous lakkaa, myös sananjulistus vaikenee.
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.
