Ross Rohde: How to Kill a Viral Jesus Movement
Tässä nähdään avaruuden ilotulitusta naapurigalaksissa, jossa on tapahtunut tähden räjähdys – supernova. Jäänteet siitä näkyvät tällaisena värikkäänä pilvenä. Kuva: ESA Hubble.
13. huhtikuuta 2012
Kun Jeesus-tartunta lähtee leviämään (joita myös herätyksiksi kutsutaan), ne ovat jännittäviä, voimallisia ja hedelmällisiä. Ne voivat olla myös hämmästyttävän haavoittuvia. Jumala aloittaa monia tällaisia liikehdintöjä, mutta ne kuolevat ihmisen taitamattoman puuttumisen takia.
Haluan puhua tästä ihmisten puuttumisesta asioihin, jotta kukaan meistä ei olisi koskaan osapuoli Jumalan liikehdinnän tappamiseen.
Väärät leilit
Kirjassani Viral Jesus puhun siitä, miten osittain Jeesus-tartuntaa muistuttavista liikkeistä suuri osa kuolee parissakymmenessä vuodessa tai nopeamminkin. Kun puhun osittain Jeesus-tartuntaa muistuttavista liikkeistä, tarkoitan juuri Hengen liikehdintää eli herätyksiä, jotka sammuvat aivan liian nopeasti. Sisällytän listaan (Amerikan) Ensimmäisen suuren herätyksen, Toisen suuren herätyksen, Määrin herätyksen, Walesin herätyksen, Azusa-kadun herätyksen… luetteloa voisi jatkaa. Tämä siinä varsinkin on surullista: emme ole nähneet yhdenkään Jeesus-tartuntaa muistuttavan liikkeen jatkuvan enempää kuin parikymmentä vuotta sinä ajanjaksona, joka alkaa Milanon ediktin julkaisemisesta vuonna 313 AD ja päättyy vuoteen 1949, jolloin alkoi nykyinen Kiinan herätys. Tuo jakso kesti 1636 vuotta. Haluan sanoa selvästi, että eräät näistä liikehdinnöistä synnyttivät kuitenkin merkittäviä, pitempään kestäviä muutoksia. Sekä Toinen suuri herätys että Azusa-kadun liikehdintä synnyttivät kokonaisia kirkkokuntia. Mutta pysyvä voima ja Pyhän Hengen läsnäolo menivät menojaan, ja samalla tavoin loppui myös sielujenvoittaminen. Kirkkokunta nimeltä the Assemblies of God (Amerikan helluntaiherätys) syntyi Azusa-kadun liikehdinnästä. Onko nyt keskiverto helluntaiseurakunnassa tapahtumassa jatkuvaa sielujenvoittamista? Onko niissä sijaa kokonaisvaltaiselle pyhityselämälle jotenkin enemmässä määrin kuin vaikkapa tavallisessa baptisti-seurakunnassa? Herätyksellä oli pitkäkestoisia seurauksia, mutta herätys itse on ollut ja mennyt.
Vastakohtana tälle ensimmäinen Jeesus-tartunta eli alkuseurakunnan aika kesti noin 280 vuotta. Rehellisesti sanoen se oli jo menettänyt voimansa ennen Milanon ediktiä, mutta tuosta julistuksesta tuli viimeinen naula sen arkkuun, samalla pahin. Se Jeesus-tartunta, joka on epidemian tavoin ollut menossa Kiinassa, on jatkunut jo vuodesta 1949 (siis 63 vuotta ja risat). Missä ero? Yksinkertaisesti sanoen: ero on leileissä. Se tapa toteuttaa seurakunnan elämää, jonka nyt koemme olevan normaali käytäntö (seurakunnan yhteisiä kokoontumisia siihen tarkoitukseen vihityissä rakennuksissa, joissa toteutetaan sovittuja hierarkisia johtajuusmalleja), on Hengen voimalliselle toiminnalle vihamielinen ympäristö. Miten alkuseurakunta kykeni säilyttämään epidemian luonteensa melkein 300 vuotta? Siksi, että heillä ei ollut meidän nykyistä seurakuntamalliamme. Kun se lopulta laadittiin, epidemia tyrehtyi. Kuinka meidän kiinalaiset veljemme ovat voineet säilyttää Hengen liikehdinnän yli 60 vuotta? He eivät noudata näitä meille normaaleja seurakuntakäytäntöjä.
Toisessa osassa erittelen joukon muita syitä, joiden takia meidän perinteiset käytäntömme tappavat Jeesus-epidemiat. (jatkuu)
Ross Rohde
Copyright © 2013 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.
