Wolfgang Simson: Beyond our revival fantasies
The Starfish Manifesto: ote sivulta 437
Tässä Orionin sumun yksityiskohdassa pöly- ja kaasupilvet kehittävät uusia tähtiä. Neljä kuumaa tähteä saavat sumun hehkumaan ultraviolettivalollaan. Kuva. HubbleSite
Joitakin aikoja sitten istuin Ryanairin lennolla Tampereelta Saksaan ja vieressäni matkusti yli 30 hengen ryhmä ihmisiä, jotka olivat jo yli viidenkymmenen ikäisiä. He olivat moitteettomasti pukeutuneita ja heillä oli kädessä lippuja, joissa luki ”Jeesus”. Niitä he hymyillen heiluttelivat koneessa. Keskusteltuani eräiden kanssa sain selville, että he ovat joukkoa, joka on vielä jäljellä ns. lestadiolaisesta herätyksestä, joka on saanut nimensä Lars Levi Laestadiuksen mukaan (1800-1861).
Tämän herätyksen aikana saatiin nähdä kymmenien tuhansien tulevan uskoon sellaisen pyhitysliikkeen keskellä, joka kosketti erityisesti Pohjois-Ruotsia sekä Länsi- ja Pohjois-Suomea. Näihin päiviin asti on kansaa kokoontunut suviseuroihin 70.000 hengen voimalla odottamaan, että Jumala tekisi saman uudestaan – hartaudella, joka on jo melkein kehittynyt riippuvuudeksi.
Vuonna 2002 Jumala lähetti minut Suomeen viemään suorasanaisen ja selkeän profeetallisen sanoman Markku Koivistolle, joka oli karismaattinen luterilainen pastori Nokialla. Jos hän olisi ottanut sanani vastaan, hän olisi muuttanut koko toimintatapansa, joka niihin aikoihin oli yhden miehen karismaattinen show, joka veti yleisöä, mutta ei kasvattanut ja varustanut seurakuntalaisia. Markku kuunteli sanoman, kaatui toimistonsa lattialle, sitten rukoilimme ja halasimme toisiamme hyvästiksi, ja sikäli kuin tiedän, hän luultavasti unohti koko sanoman saman tien, kun olin astunut ulos ovesta.
Hän kertoi minulle melkeinpä rajattoman ja tarttuvan innostuneesti parantumisista, tuulenpyörteistä kirkon sisällä, liekeistä joita oli ilmestynyt ihmisten ylle, kattokruunujen yliluonnollisesta heilumisesta ja siitä kuinka kaikki ihmiset olivat kirkossa äärimmäisen ihmetyksen vallassa polvillaan Jumalan edessä. Hän kertoi, kuinka media oli kiinnostunut kaikesta, mitä tapahtui ”Nokian herätyksessä” ja piti tätä kaikkea valtavana vahvistuksena ja siunauksena Jumalalta, että kaikessa oli toimittu niin kuin pitää.
Hän kertoi kaiken tavalla, joka sisälsi itsessään sanattoman viestin, joka tuli esiin selvästi ja alleviivattuna: ei tule kuuloonkaan, että muuttaisimme mitään. Herätyksen merkit, samoin kuin monissa herätyksissä aiemminkin, nähtiin kelpuutuksena ei vain herätyksen välikappaleelle – joka on yleensä yksittäinen henkilö ja saman tien vaarassa joutua uskonnollisten ihmisten jumaloimaksi – myös taivaallisena kelpuutuksena olemassa oleville rakenteille, sille ”arkkitehtuurille”, jonka keskelle Jumala on päättänyt ilmestyä. Niinpä toteamme heti: ”Kiitos Jumalalle herätyksestä!” Mutta unohdamme välittömästi omaksi vahingoksemme, että herätykselle on aina olemassa paljon suurempi tarkoitus kuin herätys itse: Jumalan ihmisten palauttaminen jumalalliseen järjestykseen. Jumala ilmestyi aikoinaan pensaassa ja puhui aasin äänellä, vaelsi pilvessä, tuulessa ja liekkien keskellä, mutta ei silti pyhitä pensaita ja aaseja kaikkina aikoina. (jatkuu)
