Francis Frangipane: What Does Jesus Say?
Kirkas kohta läheisen (50 milj. vv) kierteisgalaksin reunalla. Galaksi on Messier 99, joka on suuri spiraalinmuotoinen galaksi, joka muistuttaa muodoltaan meidän Linnunrataamme. Kuva: ESA Hubble.
Suuri saavutus
Meidän tulee uudestaan oppia, kuinka pitää ajatella. Meidän tulee osata olla vaiti ennen kuin puhumme – antaa itsellemme tilaisuus astua sisään Jumalan läsnäolon salaiseen paikkaan – ja sillä tavoin kuunnella, mitä Jeesuksella on sanottavaa. Sillä Kristus itse on meidän arvostelukykymme todellinen alkuperä.
Kuuntelemiseen virittyessämme saamme tilaisuuden kuulla Herran äänen. Kun asetumme hänen eteensä, voimme saada vastauksia, viisautta ja näkemystä, jota emme muuten kykenisi tajuamaan.
Hengellisen tarkkanäköisyyden avulla voimmekin asettua vastustamaan vihollisen etenemistä ja saada peruutetuksi hänen voittojaan, joita hän kenties muuten olisi saavuttanut. Mietipä aviorikoksesta kiinni otettua naista (Joh.8:1-11). Mooseksen lakiin perehtyneet fariseukset olivat hyvin selvillä siitä, että nainen oli tehnyt syntiä. Halutessaan saattaa Jeesuksen huonoon valoon, he toivat naisen paikalle toivoen kaiketi, että voisivat osoittaa Jeesuksen olevan harhaoppinen:
”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” Joh.8:4-5.
Seuraa tärkeä kysymys: Mitä Jeesus sanoo? Kaikki, mitä opimme saadaksemme terveen arvostelukyvyn, löytyy siitä vastauksesta, jonka annamme tähän kysymykseen. Vastauksen antamiseksi on paljon paineita. On todennäköistä, että jonkinlainen sekasorto ympäröi meitä. Meidän kuitenkin tulisi pysytellä Jumalan rauhan antamassa suojassa. Nainen on ilmeisen syyllinen. Todistajat ovat tuominneet hänet, samoin kuin Mooseksen laki. Syyttäjät vain odottavat heittääkseen häntä kivillä. Mutta jos meillä on vähääkään todellista arvostelukykyä, meidän tulee pysähtyä, kuunnella ja oikeasti kuulla: mitä Jeesus sanoo?
Kristus toteaa, että nainen on tehnyt syntiä. Mutta hänen ajatuksensa ovat korkeammalla tasolla kuin fariseusten. Hän näkee tilaisuuden tuoda sovitusta naisen elämään ja parannusta fariseuksille ja kunniaa taivaalliselle Isälleen. Syvään kumartuen hän kirjoitti maahan. Sitten kun fariseukset vaan jatkoivat syyttelyään, hän oikaisi itsensä ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” (Joh.8:7).
Fariseusten paatuneet sydämet lävisti nyt syvä totuus ja ”he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä” (Joh.8:9). Kirjoitukset eivät kerro, mitä Jeesus kirjoitti (jotkut ovat sitä mieltä, että hän kirjoitti jonkun 10 käskystä tai muun kohdan Vanhasta testamentista). Hänen kirjoittamaansa tekstiä ei tunneta. Mutta hän kuitenkin teki selväksi kantansa: Hänen valtakunnassaan armolliset ja puhdassydämiset ihmiset päättävät, milloin kiviä heitetään, jos ollenkaan.
Asia, jota haluan alleviivata, ei ole se, että Jeesus kirjoitti maahan, vaan se, että Jeesus sen tilanteen myllerryksen keskellä kääntyi Isän puoleen. Hän pysyi rauhallisena. Hän odotti ja pyrki sydämessään kuulemaan Isän äänen.
Tässä on hyvä esimerkki todellisesta arvostelukyvystä: me sanoudumme irti omista mielipiteistämme ja reaktioistamme ja opettelemme odottamaan, mitä Jumala puhuu.
Kun kuulen Herran äänen
Jeesus avaa vähän laajemmin tätä itsekurin ideaa, joka liittyy keskittyneeseen odottamiseen. Mietipä hänen kannanottoaan:
Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon. Joh.5:30.
Jeesus sanoo vapaasti muotoillen: ”Kun kuulen hänen äänensä, päätän sen mukaan”. Tämä lyhyt toteamus paljastaa suuren totuuden.
Kun otamme Jeesuksen vastaan sydämeemme, hän ei tule sinne asumaan oppina. Ei, hän tulee asumaan sisimpäämme elävän äänen muodossa. Hänen henkensä tuomitsee ja johdattaa: hän puhuu unien ja näkyjen kautta, antaa meille ilmestystietoa ja avaa ymmärryksemme käsittämään kirjoitukset. Hän valaisee sydämemme, puhuu meille parannuksen ja sielumme uudistumisen tarpeesta. Hän nostaa meitä ylös muistuttaen Jumalan suurista lupauksista.
Tämä ääni on sellainen – Jumalan pyhä ääni – että se kieltäytyy kilpailemasta lihallisen mielemme pätevyyden kanssa. Sellainen on Jumala, maailmankaikkeuden Luoja ja Valtias. Hän haluaa meidän kunnioittavan häntä antamalla hänelle täyden huomiomme. Hän ei halua huutaa meille kuin olisimme kurittomia lapsia ja hän jokin vauhko äiti. Hän ei aja meitä takaa. Hän odottaa.
Niin, voihan olla aikoja, kun hän vastustaa meitä ja hellästi puskee meidän ylpeitä ponnistuksiamme vastaan. Hän odottaa, kunnes lopetamme harmillisen hosumisemme. Ongelma ei ole siinä, että Jumala ei tulisi luoksemme, vaan siinä, että meidän hätiköivä sielunelämämme ei anna hänelle aikaa puhua.
On muistettava, että hänen ajatuksensa ovat ”teidän ajatustenne yläpuolella” (Jes.55:9). Hän haluaisi puhua meille, mutta meidän mielipiteemme sanelevat keskustelua. Meidän ideamme ja ennalta päätetyt reaktiomme pursuavat meistä ulos ihmisten maailman mukaisina. Meillä on niin kiire ohi sen kaidan tien, joka johtaa hänen läheisyyteensä. Hän jää koko keskustelun ulkopuolelle, vaikka hän haluaisi mukaan siihen.
Jeesus opetti: ”Huomatkaa, mitä kuulette” (Mark.4:24). Osaammeko tosissaan kuunnella? Todellinen arvostelukyky juontaa siitä, että osaamme kuunnella häntä, joka ei puhu luonnollisella äänellä, ja että näemme hänet, joka on näkymätön. Ja se suuri kysymys, joka johtaa meidät kaikkeen, mitä haluamme tietää, on tämä: Mitä Jeesus sanoisi?
Francis Frangipane
Copyright © 2013 Francis Frangipane
Tämä artikkeli on suomennettu ote Francis Frangipanen kirjasta Spiritual Discernment and the Mind of Christ, jonka on julkaissut www.arrowbookstore.com
