Ellei kuolleita herätetä eloon, niin ”syödään ja juodaan, huomenna kuollaan”.
Monien ihmisten käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä on, että sitä ei ole. He sanovat: ”Mihin kaatuu, siihen maatuu”. Elämältä puuttuu jatkuvuus ja samalla merkitys. Usko taas tuo elämään merkitystä – oikeastaan uskonto on olennaisesti juuri sitä: se selittää, miksi elämällä on merkitystä. Tämä merkitys voidaan ilmaista hyvin monella tavalla riippuen siitä, mitä asiaa kukin haluaa painottaa. Merkityksen ja tarkoituksen elämälleen voi itse kukin löytää henkilökohtaisesti.
Kristillisen uskon yksi perusolettamus on, että ihmisen sielu on kuolematon. Kuolema on vain siirtymistä olotilasta toiseen – olemassaolo ei pääty hautaan. Pyhät kirjoitukset, joita myös Raamatuksi kutsumme, ohjaavat meitä ajattelemaan elämän kokonaisuutta ja löytämään mielekkyys elämästä tässä ajassa ja tulevassa. Tässä ilmoituksessa, jonka olemme saaneet, keskeistä on Jumalan mielenkiinto ihmiskuntaa kohtaan ja se rakkaus, jonka hän on osoittanut Pojassaan. Jeesus Kristus on sekä sovittanut syntimme että saanut valtuudet toimia tuomarina. Raamattu piirtää näin kehykset elämällemme. Emme voi hypätä ulos kuvasta ja keksiä omasta päästämme mitä vaan elämänpyöriä, sielunvaelluksia ja jumaltarinoita. Pelaamme kentällä, jonka rajat on määritelty, peliä jonka säännöt on laadittu.
Tässä elämän kentässä meillä on valtavasti vapautta toteuttaa Jumalan suunnitelmia. Sanotaan, että olemme luovia ja toteutamme itseämme, mutta uskovalla se tarkoittaa, että olemme löytäneet oman kasvupolkumme ja etenemme hengen viitoituksen mukaan. Aina se taivaallinen johdatus ei tunnu, ei tuoksu eikä näy, mutta sisäisesti olemme kuitenkin varmoja, että näin piti käydä, olemme siinä missä pitääkin, niiden ihmisten kanssa jotka tähän kuvioon kuuluvatkin, ja olemme kaiken kaikkiaan matkalla oikeaan suuntaan. Elämä maistuu hyvältä, mielekkäältä ja tyydyttävältä, joskus onnelliseltakin.
Luotamme, olemme uskossa, odotamme vielä parempaa, kaipaamme lopullista kotiin pääsyä. Matkalla luemme sanaa, etsimme Jumalan ajatusta, joka virkistää tänään, etsimme voiman kosketusta. Kaikki tämä on mielekästä, täynnä tarkoitusta. Emme tuskaile elämän tarkoituksettomuutta, emme säntäile levottomasti sinne tänne, emme kaipaa huumetta, joka turruttaa mielen. Kaipaamme Jumalaa, hänen läheisyyttään.
Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.
Luuk.24:31, 1.Kor.15:32, Ps.73:28.
