Messiaan voitelu

Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa…

Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.

Sinä et ehkä koe olevasi profeetta, mutta jos olet Messiaan eli Voidellun toisin sanoen Kristuksen lapsi, olet uuden syntymäsi perusteella voideltu. Mutta jos haluat olla oikein voideltu, voit pyytää Pyhän Hengen kastetta. Sen saatuasi voit syventää voiteluasi, pyytämällä armolahjoja. Kun elät Hengen täyttämää elämää ja kasvat uskossa, voit edelleen syventää voiteluasi pyytämällä itsellesi näkyä eli kutsumustyötä eli lähettämistä.

Kaikissa näissä ilmenee hengen voitelu, Jumalan elämän aito läsnäolo. Voitelu syvenee hengellisen kasvun myötä. Muistan lapsena, kuinka isoveljeni huolsi traktoriaan ”mörkömajuria” (joka oli vähän samankaltainen kuin kuvassa). Tavan takaa hän otti vaseliiniruiskun ja paineli vaseliinia kaikkiin ”nippoihin”. Oli tärkeää, että kone oli hyvin voideltu ja laakerit pyörivät hyvin eivätkä kuumenisi liikaa. Miltä tuntuisi hajonnut laakeri? Kuuluisi aivan kauhea rutina ja rätinä, kone tärisisi ja vonkuisi. Masiina pitäisi sammuttaa, ettei muita paikkoja hajoaisi.

Hengellinen elämä ilman hengen voitelua on kyllä kuin hajonnut elämä. Mikään ei suju, rukouksiin ei vastata, ilo katoaa, rauha käy tuskin kääntymässä, ihmissuhteet menevät rikki, elämä on surkeaa valitusta.

Uskaltaisinko silti sanoa, että voitelu on vaikea säilyttää läpi elämän. Minäkin koen, että laakereita pitäisi rasvata, lamppu saada palamaan kirkkaammalla liekillä ja elämään pitäisi saada energiaa ja koneeseen vauhtia. Tarvitsen siis voitelua – Pyhän Hengen osallisuutta. Niin kuin laulussa sanotaan: ”Hengen voimaa, sitä tarvitaan, Hengen voimaa, yhä uudestaan…”

Ihminen voi uudistua, mutta ei se aina omista ponnisteluista riipu, vaan tarvitaan armoa. Sitä kuuluisaa armoa, Jumalan ilmaista lahjaa, siunauksen sateita, jotka virvoittavat sydämen kuivan maaperän. Jumala ei aina vastaa, jos pyydän sellaisia siunauksia itselleni. Niinpä pyydän niitä sitten toisille, ystävilleni ja blogini lukijoille. Joskus ihan pikkuisen vihamiehillekin. Tai noille, jotka vähät välittävät.

Luonteensa mukaisesti – koska on hyvä ja armollinen – Jumala vastaa lopulta rukouksiin ja hänen siunauksensa tulevat, ehkä yllättäen, ehkä hiljaa, toisinaan rajustikin. Jumalan luovuus tekee hänestä myös yllätyksellisen. Jumalan siunaus osuu kohdalle kuin lottovoitto. Jumalan lahja voi olla jotakin erilaista, sellaista jota emme osanneet pyytää – hämmästyttävää.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.

1.Joh.2:27, Ps.105:15, Ef.3:20-21.