Elänkö hänelle?

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Jeesus on kuollut puolestani ja hän on noussut kuolleista, jotta minullakin olisi ylösnousemuselämä. Yritän ymmärtää tämän niin, että se saisi elämässäni aikaan vastaavan reaktion. Aina en jaksa. Jeesuksen seuraaminen on vajaata. Elän vielä paljolti itselleni. Toimin itsekeskeisesti, mutta toisinaan teen jonkin pienen teon, joka heijastaa rakkauttani Herraan. Luotan siihen, että Jumala kasvattaa minua ja kasvan uskossa. Hitaasti, mutta kuitenkin.

Ristin ajatteleminen ja sen merkityksen pohtiminen on tässä kasvussa hyödyllistä. Ristihän on tavallaan sama voima, joka koteloituneessa perhosen toukassa vaikuttaa muodonvaihdoksen toteutumista. Kivulla meistä luodaan esiin uutta ihmistä, joka on täysin omistautunut Jeesuksen palvelemiseen. Tässä ristin kantamisessa meille rakentuvat siivet, jotka nostavat meidät kerran taivaalle.

On hyvä keskittyä päämäärään: tulla Jumalan palvelijaksi, joka elää Kristukselle ja häntä varten. Minusta siis kuuluu tulla Kristuksen morsian, joka elää symbioottisessa suhteessa Herraan. Wikipedia: ”symbioosi tarkoittaa … vuorovaikutussuhdetta, josta molemmat osapuolet hyötyvät.” Tässä vuorovaikutussuhteessa koetaan intiimiä läheisyyttä, saadaan hengellisiä lapsia ja kasvatetaan niitä. Tähän yltäkylläiseen elämään ’miljardöörin’ kanssa meitä siis kutsutaan. Jokainen voi omassa päässään kuvitella, mitä rikkautta sellaiseen suhteeseen kätkeytyy ja mitä mahdollisuuksia se luo. Hengellisen työn hedelmällisyys nousee kerran kirkkauden maassa ihan uudelle tasolle, kun me toteutamme sitä läheisessä yhteydessä Kristuksen kanssa.

Jo nyt voimme harjoitella tulevaisuuttamme varten. Kun saan rahaa, annan siis siitä tietyn osan Jumalalle, jotta en eläisi pelkästään itselleni. Kun huomaan osaavani jotakin ja löydän itsestäni lahjakkuutta, voin käyttää sitä Herraa varten. Jos en heti keksi, miten sitä voisi hyödyntää, rukoilen asiaa ja odotan johdatusta. Huomaan, että aika on myös voimavara – annan siis aikaani Herralle. Kun keksin suuria ideoita ja tunnen pakottavaa tarvetta ilmaista mielipiteitäni, maltan mieleni ja tutkin Raamatusta, mitä mieltä Jumala on samoista asioista. Päätän edustaa Jumalan mielipidettä ja sillä tavalla elää hänelle – Kristukselle.

Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle…

Herra auttakoon sinua (ja minua) tässä. Jumalan henki olkoon kanssasi ja siunatkoon sinua, jotta saat kompassista tarkan suunnan, voit elää päämäärätietoista elämää Kristusta palvellen ja päästä kerran perille taivaan kotiin. Kaiken tämän oman omistautumisesi keskellä voit pitää kristallinkirkkaana mielessäsi tämän totuuden:

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.

2.Kor.3:18, 2.Kor.5:15, 2.Kor.10:4-5, Ef.2:8.