Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.
Tämä tunnusmerkistö on tärkeä ja osoittaa meidän uskomme heikoksi – tuskin mitään ihmeitä tapahtuu palvelutyömme kautta. Mutta on muitakin tunnusmerkkejä, jotka osoittavat, että seuraamme Herraa ja olemme hänen lähettiläitään. Jeesus kuvailee, kuinka viinitarhan omistaja lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan tuotosta osuutensa. Yksi palvelija piestiin, toinen häpäistiin, kolmas hakattiin verille. Onko tämä tunnusmerkistö tutumpi sinun kohdallasi?
Opetuslapset saivat kokea huonoa kohtelua ja joutuivat ruoskituiksi. Heiltä voimme oppia oikeaa asennetta tällaista kohtelua saatuamme: Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden.
Meidänkin tulee iloita, kun kohtaamme ihmisten halveksuntaa ja vastustusta. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Jos pystymme koetuksen hetkinäkin iloitsemaan ja ylistämään Herraa, sielunvihollinen vapisee ja ympärillämme olevat ihmiset saavat hyvän todistuksen uskosta ja sen voimasta.
Jeesus tiesi, mikä moninkertainen vaino kohdistuisi profeettoihin ja apostoleihin – noihin ihmisiin, joilla oli erityinen lahja tuoda esiin Jumalan sanaa ja rakentaa seurakuntaa. Hän tiesi omakohtaisesti, millainen olisi lähipiirin reaktio. Oletko sinä joutunut kokemaan todeksi Jeesuksen todistuksen, kun hän sanoo: ”Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.”
Mikään ei anna sisäistä lohdutusta, kestävyyttä ja voimaa, mikään ei rohkaise uskonsa vuoksi vainottua ihmistä enemmän kuin tietoisuus siitä, että kaikki tapahtuu Jeesuksen seuraamisen tähden. Mielessään voi toistaa: ”Kiitos Jeesus, että saan seurata sinua tässäkin asiassa ja olla osallinen sinun kärsimyksistäsi juuri näin!”
Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä.
1.Piet.4:13, Mark.16:17-18, (Luuk.20:9-12), Ap.t.5:41, Neh.8:10 KR33, Mark.6:4, 1.Piet.2:19.
