Kun yritän kiittää Jumalaa kaikesta kiittämisen arvoisesta, päädyn väistämättä ihastelemaan kaikkea Jumalan luomaa elämää. Ei tarvitse katsoa teeveestä mitään luonto-ohjelmaa – toisinaan sitäkin – vaan voi katsella luonnon ihmeitä ihan omassa elinympäristössä. Mutta eilen pysähdyin vähän uudenlaisen ajatuksen äärelle ja aloin miettiä, minkälaisessa ajassa olen saanut elää. Olenhan elänyt koko elämäni rauhan aikana ja keskellä valtavan nopeaa teknistä kehitystä. Voin myötätunnolla suhtautua amisheihin, jotka köröttelevät hevosvetoisissa kärryissään liikenteen seassa, mutta omasta puolestani iloitsen teknisen kehityksen suomista eduista – kuten netistä.
Isäni, joka syntyi jo 1800-luvun lopulla, sähköisti maatilansa heti itsenäistymisen alkuvuosina ja hankki puhelimen 20-luvulla. Se oli huippumoderni Ericsson – kaappimalli. Se tosin asennettiin vasta 30-luvulla, mutta se oli toiminnassa hänen makuuhuoneensa seinässä vielä lapsuuteni päivinä. Numero oli Luhalahti-3. Siinä oli ”dual-sim” ja kaksi eri soittoääntä: toinen lanka oli vedetty poliisille naapuriin ja kaksi rimpautusta sinne, muuten yksi. Viimeisinä elinvuosinaan isä sai seurata Sputnikin lentoa yötaivaalla. Minä aloitin työurani tietotekniikan parissa siihen aikaan, kun reikäkortit olivat suurta huutoa. Tietokonetta varten tarvittiin silloin oma ilmastoitu huone. Kehitys on ollut huimaa. Nyt silloisia koneita tehokkaampi mylly mahtuu taskuun.
Voin siis olla kiitollinen, että olen saanut elää näin mielenkiintoisena aikakautena. Olen nähnyt huiman kehityskaaren isäni päivistä ja hänen puimakoneistaan nykyaikaan. Ei ole syytä tehdä tekniikasta mitään epäjumalaa, mutta en kaipaa ”vanhoja, hyviä aikoja”, jolloin elämä oli alkeellista.
Totesin, että voin tästäkin asiasta kiittää Herraa. Saattaa olla, että jokin toinen aika olisi ollut yhtä mielenkiintoinen, mutta en nyt kaipaa aikakonetta mennäkseni historiassa taaksepäin tai eteenpäin. Olen elänyt sopivaan aikaan, nähnyt riittävästi elämän erilaisia puolia. Jos tästä lähiaikoina kuolen, omaiset voivat lainata raamatullista ilmaisua ”kuoli elämästä kyllänsä saaneena”. Jos jo ulkonaiset elämän puitteet ovat kiitoksen aihe, kuinka paljon enemmän sen hengelliset näköalat! Ehkä joku joskus todistaa minusta – muistellen kenties villejä vuosiani ja nuoruuteni harhailuja – että silläkin alueella ”kehitys on ollut huimaa”!
Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.
Ps.103:17, Ps.92:15-16.
