Art Katz: An Apostolic Manifesto
Tämä on tähtijoukko M5, jossa on satoja tuhansia tähtiä tiheässä kimpussa. Se on hyvin vanha tähtijoukko ja ainoastaan 24500 valovuoden päässä Maasta. Siksi se on suosittu tutkimuskohde. Iästään huolimatta se sisältää paljon nuoria tähtiä, jotka ovat syntyneet vanhojen jätteistä. Kuva: ESA Hubble.
Jotakin tapahtuu juutalaisen kansan jäännökselle lopun ajan seulonnassa, joka toimii alullepanijana heidän paluussaan Siioniin ”Herran lunastamina”, jonka jälkeen ikuinen ilo on heidän sydämessään ja kun itku ja murhe pakenevat pois.
Mitään paluuta ei kuitenkaan tapahdu, ellei samaan aikaan ole olemassa seurakuntaa maan päällä, joka odottaa sellaista tapahtuvaksi ja on valmistautunut olemaan pelastuksen välikappaleena näille ahdistuksen ajan ihmisille, jotka joutuvat kohta koettelemuksiin. Sitten kun tapahtumat alkavat vyöryä, ne alkavat yhtäkkiä. Tämän näkökohdan tulisi olla meille ja meidän koko olemassaolollemme keskeinen asia. Sen tähden tarvitsemme Jumalan strategista ohjausta, jonka toteuttaa Pyhä Henki meissä niiden seurakunnan jäsenten kautta, jotka on luotettavia tässä suhteessa ja joiden profetiat eivät ole jotakin sielullista harrastelua tai huomion kipeyttä, vaan Jumalan viisauden ja tahdon luotettavaa ilmentämistä kriittisellä hetkellä.
Käsitätkö siis, mihin suuntaan asiat kehittyvät? Useimmat meistä eivät kykene erottamaan, onko jokin profetia Hengestä vai ihmisistä. Sellaista epävarmuutta ja sumeaa tietoisuutta ei voida sietää enää ratkaisevalla hetkellä, kun Jumala kaipaa seurakunnaltaan vakavaa ja syvällistä asennetta. Sillä meidän olemassaolomme tarkoitus ja kutsumus ilmenee siinä, että kuulemme, mitä Jumala ratkaisevalla hetkellä puhuu profeetallisen sanansa, kielilläpuhumisen ja sen tulkitsemisen kautta tai viisauden sanojen välityksellä. Sellaista Hengen armolahjojen toimintaa me tarvitsemme, juuri siinä yhteydessä, mihin Jumala on ne tarkoittanut. Seurakunta, joka pääsee tähän kuuloetäisyyteen Jumalasta, on seurakunta, joka pääsee tietoisesti todelliseen Jumalan läsnäoloon. Se on seurakunta, jonka jäsenet on koeteltu ja jotka tuntevat toisensa niin hyvin että kun sanoma ilmestyy, he tietävät, että se tulee Jumalalta eikä ihmiseltä.
Ei ole sattumaa, että sellaisen seurakuntaruumiin yhteinen rukous ja palvonta heijastelee tämän totuuden esiin tulemista, sillä rukous ja ylistys eivät ole jotakin ylellisyyttä, vaan edustavat hengellisiä aseita. Ne eivät ole sen enempää asiaankuuluvia tai todellisia kuin me itse, eivät sen merkittävämpiä kuin me itsekään Jumalan kasvojen edessä. Tässä ei ole kysymys mistään tekniikasta tai menetelmästä, vaan on kysymys sellaisesta uskon ilmaisusta, joka nousee Jumalan pelastavasta armosta meidän elämässämme, kun me edustamme jotakin syvää yhdessä. Emme häpeä joutua ojennettaviksi, vaan kun me saamme kasvatusta veljeltä tai sisarelta, ilmaisemme iloa, koska löydämme pääsyn siteestä ja vapautuksen, joka syntyy Jumalan pyhittävästä työstä meissä, kun se oikealla hetkellä toteutuu. Jumala ei kohtaa meitä meidän ehdoillamme, hän ei pelaa meidän pelejämme. Hän odottaa sellaista, mikä on totta, todellista ja aitoa, sellaista missä syntimme, turmeluksemme ja hätämme tunnustetaan. Vain siinä voimme kokea Jumalan armon. Silloin rukouksemmekin on oikeassa suhteessa siihen totuuteen, johon olemme päässeet, ja sellainen rukous on voimallista ja liikuttaa taivaita. Se on jättänyt taakseen sellaiset pyhien kokoontumiset, joissa ollaan satunnaisesti koolla omia tarpeita varten, missä hengellinen itsekeskeisyys ei ole vielä särkynyt. Voimmehan me tuoda oman itsekeskeisyytemme seurakuntaan ihan sellaisena kuin se esiintyy maailmassakin. Olemme vain vaihtaneet sen kohdetta. Maailmassa kohteena on lihallinen mielihyvä, nautinnot ja aineelliset asiat. Seurakunnassa on edelleen tärkeää oma ego ja minä itse: ”Nautitko kokouksesta? Mitä ajattelit puhujasta?” Sellainen itsekeskeisyys on piintynyt meihin ja se voidaan murtaa vain, jos siirrymme pois oman huolehtimisemme ja kiinnostuksemme keskiöstä, ja asetamme siihen Jumalan ja hänen päämääränsä sellaisessa merkityksessä, jota minä nyt tuon esiin ja kutsun apostoliseksi.
Tämä seurakunta ei ole naiivi, sillä se tietää, että se on ensin osallinen kärsimyksestä ja vasta sitten kirkkaudesta. Kärsimys on tässä suhteessa olennaista. Se ei johdu siitä, että me haluamme ärsyttää toisiamme tai muodostaa jonkin uhan tai olla kiusankappaleita. Se on vain leimaa antavaa sille tilanteelle, kun seurakuntaruumiin jäsenet ovat eri kypsyyden asteella tai tulevat erilaisista taustoista. Se asia, joka erottuu siitä seurakunnasta, jota minä kuvaan, on se tosiasia, että se on halukas kärsimään. Tällainen seurakunta on ikuisuustietoinen. Sen tämän hetken käytös on suunnattu iankaikkisuuteen siinä tietoisuudessa, että kerran on oleva tuomiopäivä ja myös saatavilla ikuinen palkinto. Se on hyvin selvillä siitä, että Herra tulee ja tuo mukanaan työnsä palkan ja antaa kaikille sen mukaan, mitä kukin on tehnyt. Se tietää elävänsä tuonpuoleisen odotuksessa eikä halua kärsiä ikuista vahinkoa tai kokea pettymystä sitten, kun se saa elää Jumalan kirkkaudessa. (jatkuu)
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.
